Maaseudun historiaa huomisen tarpeisiin : maatilojen rakennusperintö ja uusi käyttö

Abstract

Perinteisillä maatilarakennuksilla on tärkeä rooli maaseudun kulttuurimaisemassa. Maaseutualueilla käytetyt tekniikat, materiaalit ja rakennusyksityiskohdat ovat osa vernakulaaria arkkitehtuuria, joka toimii todistajana maaseudun historiasta. Viimeisten 60 vuoden aikana maaseutu on kokenut merkittäviä muutoksia. Maatalouden koneistuminen, elinkeinorakenteen muutos sekä maaseutualueiden asukas- ja tilalukumäärän väheneminen ovat aiheuttaneet maaseudun rakennuskannan vähittäisen autioitumisen ja rapistumisen. Tämän myötä yhä pienempi osa ihmisistä tarvitsee maatilan rakennuksia maatalouskäyttöön. Tyhjillään seisovat rakennukset ränsistyvät sijoilleen ja hoitamattomuudessaan myös rumentavat ympäristöään, mikä johtaa näiden rakennusten purkamiseen. Rakennusten mukana menetetään osa suomalaista perinnettä. Käytöstä poistunut vanha rakennuskanta on arvokas osa rakennusperintöämme sekä historiaamme. Maaseudun rakennetun kulttuuriympäristön sisältämä tunnelma ja ainutlaatuinen kokemus on jotain, mitä uudisrakentamisella ei voida saavuttaa.

Samaan aikaan maaseututuotteiden ja -palveluiden, kuten virkistysmahdollisuuksien, kulttuurimaiseman tavoittelun, perinteisten tuotteiden ja kulttuurimatkailun kysyntä on kasvanut. Maaseudun rakennuskannan tyhjillään seisova resurssi tarjoaa mahdollisuuden vastata tähän kysyntään ja samalla varmistetaan rakennusperinnön säilyminen.

Diplomityön tavoitteena on tutkia maaseudun rakennettuun kulttuuriympäristöön liittyvää arvomaailmaa sekä rakennusten uudiskäyttöä rakennussuojelutoimenpiteenä. Työssä pohditaan sitä, voidaanko maaseudun vanhoista rakennuksista, myös teknisesti ja rakennustaiteellisesti arvottomimmista, löytää arvoja, jotka rikastuttavat maaseutua sekä tarjoavat ainutlaatuisia käyttömahdollisuuksia. Pohdinnat tuodaan käytäntöön suunnitelmaosassa, jossa kohteena toimii Rauvolan tila Nousiaisten maaseudulla. Suunnitelmaosa jakautuu kolmeen eri käyttösuunnitelmaan, jotka tuovat esille erilaisia mahdollisuuksia yrityspohjaisesta maaseutumatkailukäytöstä yksityiseen käyttöön. Suunnitelmaosan tavoitteena on toimia inspiroivana heijastuspintana, jonka uudiskäytön periaatteita voidaan hyödyntää myös muualla.

Maataloustoiminnasta poistuneita rakennuksia on pidetty osittain merkityksettömänä osana rakennuskantaa. Historiallisesti merkityksellisten tai rakennustaiteellisesti näyttävien maatilarakennusten arvot on tunnistettu, mutta arkisemmat rakennukset ovat jääneet vähemmälle huomiolle sekä suojelu- ja arvokeskusteluiden ulkopuolelle. Miksi vanhasta pitäisi valita vain se, joka miellyttää nykykatsojan silmää? Maaseudun rakennuskannan rikkaus löytyy juuri siitä, miten vaihteleva ja erilainen se on. Myös arvottomana nähdyt rakennukset tarjoavat runsaasti mahdollisuuksia, kunhan niitä osataan arvostaa.