''Pää poikki ja pataan'': Suomalaista eläinpolitiikkaa eduskunnassa ja puolueiden ohjelmissa 1990–2020

Abstract

Suhtautuminen siihen, mihin tarkoitukseen eläimen koetaan olevan jakaa mielipiteitä. Eläinpoliittiset kysymykset kytkeytyvät poliittisen päätöksenteon alaisuuteen, koska yhteiskuntamme lait määrittelevät sen, mitä eläimille voidaan tehdä. Tutkimuksessa käsittelen puolueiden ja kansanedustajien näkemyksiä eläinpolitiikan näkökulmasta. Millaisia näkemyksiä puolueilla on eläinpolitiikasta? Millainen jaottelu eläinpolitiikan perusteella on mahdollista tehdä suomalaisista puolueista? Asettuuko taloudellinen näkemys, työllisyysaste, elinkeinovapaus tai aluepolitiikka eläinten hyvinvoinnin ja oikeuksien edelle vai ovatko eläimet verrattavissa ihmisiin oikeudessaan elämäänsä?

Tutkimus tarkastelee suomalaisten puolueiden ja poliitikkojen suhtautumista eläinpoliittisiin kysymyksiin, etenkin tuotantoeläimiin ja turkistarhaukseen vuosina 1990–2020. Pääasiallinen aineisto koostuu puolueiden ohjelmista ja kansanedustajien tekemistä kirjallisista kysymyksistä (KK) ja lakialoitteista (LA). Tutkimus tarkastelee eläinpoliittisiin kysymyksiin liittyviä näkemyksiä määrällisen ja laadullisen analyysin avulla.

1990-luvun puolivälissä radikaali eläinaktivismi nosti eläinten hyvinvointiin ja oikeuksiin liittyvät kysymykset näkyvästi esille mm. turkistarhaiskujen myötä, joissa turkiseläimiä vapautettiin. Eläinaktivistien aikaansaama konflikti pakotti puolueet ottamaan kantaa aktiivisesti eläinpoliittisiin kysymyksiin. Tämä näkyy eläinpoliittisten näkemysten lisääntyneenä määränä puolueiden ohjelmissa 1990–2020. Eläinaktivisteja leimattiin terroristeiksi aina eduskuntakeskusteluita myöten keskustan, kokoomuksen ja RKP:n kansanedustajien toimesta. Turkistarhausta ohjelmissaan ovat puolustaneet aktiivisesti perussuomalaiset ja RKP. Vähemmän aktiivisesti tai ainakin hiljaisen hyväksynnän sille ovat antaneet keskusta, kokoomus ja SDP. Perusteina puolustajat ovat käyttäneet elinkeinovapautta, työllisyyttä, alueellista merkittävyyttä ja vientituloja. Vihreät on ajanut turkistarhauksen lakkauttamista 1990-luvulta saakka ja samaisen kannan ohjelmissaan otti vasemmistoliitto 2010-luvulla. Turkistarhauksen vastustajat ovat nähneet alan olevan mm. ’’epäeettinen ja suomalaisen maa-talouden mainetta pilaava’’. Vaikka SDP ei ohjelmissaan linjannut turkistarhauksen kieltämisestä, puolue hyväksyi kieltoa edistävän näkökannan puoluekokouksessaan 2020. Jo tätä ennen puolueessa oli selkeästi nähtävissä turkistarhauksen kieltämiseen pyrkinyt fraktio.

Suomalaisten puolueiden eläinpolitiikkaan liittyneille näkemyksille oli tyypillistä suomalaisen ruoan ja eläintuotannon puhtauden sekä vastuullisuuden korostaminen. Myös tehotuotannon kritisointi on ollut tyypillistä ja sama kriittinen suhtautuminen näkyi myös eduskunta-aineistossa. Perheviljelyyn perustuvaa maataloutta korostivat etenkin keskusta, perussuomalaiset ja RKP. Maatalouteen liittyneen keskustelun osalta on nähtävissä ilmeinen kytkös ympäristöystävällisiin toimintatapoihin, kuten kasvis-, luomu- ja lähiruokaan. Varsinaista lihatuotannon kyseenalaistamista ei kuitenkaan esiintynyt suorasanaisesti kuin vihreillä ja vasemmistoliitolla.

Puolueiden ohjelmissa eläinsuojelu- ja -oikeus termejä käytettiin väljästi ja osin toistensa synonyymeina. Jos eläinoikeuksilla käsitetään filosofi Tom Reganin ajatusten mukaisesti eläinten oikeudeksi olla vapaa ihmisten hyväksikäytöstä ei mitään käsittelemääni puoluetta voida pitää eläinoikeuspuolueena.