Metahallinnalla biokaasua?: Biokaasun tuotannon edistäminen suomalaisissa kunnissa metahallinnan keinoin

Abstract

Ilmastonmuutos on yksi aikamme merkittävimmistä haasteista. Jotta ilmastonmuutosta voitaisiin hillitä, tarvitaan kasvihuonekaasupäästöjen määrän vähentämistä ja muutoksia energiasektorilla siirtymällä kohti uusiutuvia energianlähteitä. Useilla eri hallinnon tasoilla noudatetaan ilmastotavoitteita, ja ilmastotavoitteet ovat nousseet myös kuntien keskuudessa entistä suurempaan rooliin. Kunnilla on mahdollisuus olla kokoaan suurempia toimijoita ilmastotyössä, sillä ne voivat oman päästövähennystyönsä lisäksi mahdollistaa muille toimijoille päästöjen vähenemisen esimerkiksi maankäyttöpolitiikalla. Kunnat voivat toimia mahdollistajana myös uusiutuvien energianlähteiden, kuten biokaasun, tuotannon edistämiselle. Biokaasulla on merkittävä potentiaali irtautumisessa fossiilisista energianlähteistä, energianlähdekannan monipuolistamisessa sekä energian omavaraisuusasteen kasvattamisessa.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisin keinoin biokaasun tuotantoa voidaan edistää kunnissa. Tutkimuksen aihe on saatu toimeksiantona Hollolan kunnalta. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa toimii metahallinnan teoria ja aineistoa on jäsennelty metahallinnan nelikentän avulla. Metahallinnalla viitataan itseohjautuvien hallintaverkostojen ohjaamiseen sekä hallintaan, jonka avulla sosiaalista ja taloudellista elämää muovataan ja säännellään. Metahallinnan lisäksi tutkimuksessa esitellään verkostohallinnan käsite, sekä biokaasun tuotanto osana suomalaista energiasektoria. Tutkimuksessa esitellään myös uusiutuvan energian edistämistä kunnissa. Tutkimuksen aineistona toimii asiantuntijahaastattelut viidestä eri organisaatiosta ja analyysimenetelmäksi valikoitui teoriaohjaava sisällönanalyysi.

Tutkimuksen tuloksena löydettiin useita metahallinnan nelikentän mukaisia biokaasun tuotannon edistämiskeinoja. Toimintapolitiikan ja resurssien kehystämisen näkökulmasta edistämiskeinoksi korostuivat kunnan tai maakuntaliiton ilmastotavoitteet, joihin kunta sitoutuu. Instituutioiden muotoilun näkökulmasta esiin nousi maankäyttöpolitiikkaa ja tarkemmin kaavoitus. Verkostojen edistämisen näkökulmasta esille nousi erityisesti toimijoiden yhteen tuominen ja viestintä kunnan alueella. Verkostoissa osallistumisen näkökulmasta taas tuotiin esille toimijoiden tarpeiden tunnistaminen ja kuntien omistajaohjauspolitiikka tytäryhtiöissä, mikäli sellaiseen oli mahdollisuus. Tutkimuksessa tunnistettiin myös uusi määrittelykategoria, kunnat metahallinnan kohteena. Kuntiin vaikutetaan, sillä ne ovat keskeisessä asemassa eri tavoitteiden eteenpäin viemisessä niiden ollessa paikallishallinnon taso.

Tutkimus tarjoaa katsauksen kuntien moninaisista mahdollisuuksista edistää biokaasun tuotantoa alueellaan, sekä toisaalta ymmärryksen hidasteista, jotka vaikuttavat tuotannon käynnistämiseen. Jotta edistämisen edellytyksiä voidaan ymmärtää, täytyy ymmärtää myös niihin vaikuttavia hidasteita. Tutkimus antaa arvokasta tietoa myös jatkotutkimusmahdollisuuksista, kuten biokaasun tuotantolaitoksen rahoitukseen ja investointinäkymiin vaikuttavista tekijöistä.