Nuorten rikoksentekijöiden keskustelutaidot : Narratiivinen kirjallisuuskatsaus

Abstract

Tutkimus nuorten rikoksentekijöiden keskustelutaidoista on vähäistä, vaikka yhteys nuoruudessa tapahtuvan rikollisen käyttäytymisen ja kielellisten sekä sosiaalisten taitojen välillä on useassa tutkimuksessa todettu. Erityisesti pragmaattisten taitojen on ehdotettu vaikuttavan kykyyn keskustella ja neuvotella sosiaalisesti hyväksyttävällä ja pätevällä tavalla. Keskustelutaidot voivat siis vaikuttaa nuoren rikoksentekijän osallistumiseen oikeusprosessin kuulusteluissa sekä interventioissa ja kuntouttavissa ohjelmissa.

Tämän narratiivisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on selvittää, millaisia käsityksiä nuorilla rikoksentekijöillä on keskustelutaidoista, millaisia nuorten rikoksentekijöiden keskustelutaidot ovat sekä millaisia kokemuksia heillä on omista keskustelutaidoistaan. Katsaukseen valikoitui kahdeksan vertaisarvioitua tutkimusta vuosilta 1999–2018, joiden todettiin vastaavan tutkimuskysymykseen sekä sopivan sisäänotto- ja poissulkukriteereihin. Tutkittavia aineistossa oli yhteensä 748 ja iältään he olivat 10–21-vuotiaita. Aineiston analyysissä hyödynnettiin kuvailevaan synteesiin liittyvää ryhmittelyä, jossa havainnot ryhmiteltiin tutkimuskysymysten mukaan. Lisäksi analyysin keinona käytettiin sisällönanalyysin teemoittelua, jossa tutkimuskysymyksiin vastattiin etsien aineistosta esiin nousevia teemoja. Lopuksi havainnoista koostettiin yhteenveto jokaiseen tutkimuskysymykseen erikseen.

Tutkimuksen tulosten perusteella nuorilla rikoksentekijöillä on käsityksiä tavoiteltavista keskustelutaidoista, mutta näitä käsityksiä ei aina sovelleta johdonmukaisesti käytäntöön. Lisäksi osa nuorista rikoksentekijöistä kokee keskustelu- ja kommunikaatiotaitonsa heikoiksi ja nämä kokemukset ovat yhteydessä heidän minäkuvaansa ja sosiaalisiin suhteisiinsa. Yleistyksiä nuorten rikoksentekijöiden keskustelutaidoista ei voida tehdä, sillä tutkimusten määritelmät, käsitteet ja tutkimusmenetelmät erosivat toisistaan, eikä yhdenkään tutkimuksen arviointimenetelmänä toiminut standardoitu arviointimittari. Tutkimuksen havainnot voivat kuitenkin auttaa nuorten rikoksentekijöiden parissa työskenteleviä ammattilasia tunnistamaan ja ymmärtämään tuen tarpeen tällä osa-alueella. Lisäksi haasteiden tunnistaminen voi edesauttaa taustalla olevien mahdollisten laajempien kielellisten, sosiaalisten tai kognitiivisten haasteiden huomaamista.