Undervisning av muntlig språkfärdighet på vuxengymnasier: Vilka ramar sätts för svensklärares arbete?
Helminen, Ronja (2024)
Helminen, Ronja
2024
Kielten maisteriohjelma - Master's Programme in Languages
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-05-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202404254593
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202404254593
Tiivistelmä
Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani ruotsin suullisen kielitaidon opetukseen vaikuttavia kehystekijöitä aikuislukiokontekstissa. Vaikka kommunikatiivisuutta sekä suullista kielitaitoa painotetaan niin opetussuunnitelmassa kuin myös eurooppalaisessa viitekehyksessäkin, saatetaan suullista kielitaitoa painottaa vähemmän kielenopetuksessa verrattuna muihin kielitaidon osa-alueisiin. Täten on tarpeellista kartoittaa, minkä kehystekijöiden puitteissa suullista kielitaitoa opetetaan sekä arvioidaan suomalaisissa aikuislukioissa. Kyseessä on laadullinen haastattelututkimus, jonka tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla kuutta aikuislukioissa työskentelevää ruotsinopettajaa marras- tammikuussa 2023–2024. Tutkimusaineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin avulla.
Tutkimustulosten mukaan suurimmat vaikuttavat kehystekijät ruotsin suullisen kielitaidon opetukselle B-ruotsin pakollisilla opintojaksoilla ovat ajan puute eli oppituntien vähäinen määrä opintojaksoa kohden, opiskelijoiden heikko ruotsin kielen taito sekä heidän erilaiset opiskelua ja suullisen kielitaidon harjoitteluun osallistumista vaikeuttavat diagnoosit. Myös suullisen kielitaidon arvioimisen vaikeus on yksi vaikuttavista tekijöistä suullisen kielitaidon opetusprosessissa. Näiden lisäksi ruotsin kielen aseman sekä ylioppilaskirjoitusten vaikutukset opiskelijoiden motivaatioon kehittää suullista kielitaitoaan vaikuttavat kehystekijöinä ruotsinopettajan työhön. Suullisen kielitaidon sisällyttäminen kielten ylioppilaskirjoituksiin toivotaan, sillä tämän myötä aikuislukio-opiskelijoiden motivaatio suullisen kielitaidon kehitystä kohtaan saattaisi parantua.
Tutkimukseen osallistuneet ruotsinopettajat käyttävät aikuislukion ruotsinopetuksessa suullisina tehtävinä eniten AB-paritehtäviä, oppimateriaalien dialogien ääneen lukua, erilaisia interaktiivisia keskusteluharjoituksia sekä oppimateriaalien ääntämistehtäviä, joissa harjoitellaan oikeaoppista ääntämistä. Näiden lisäksi osa opettajista hyödyntää suullisia esitelmiä opintojaksoilla. Oppimateriaalien kirjallisia tehtäviä käydään myös usein läpi suullisesti. Tärkeintä suullista kielitaitoa kehittävissä tehtävissä on niiden selkeä rakenne sekä aiheen tarkka rajaus. Edellytyksenä suullisen kielitaidon harjoituksille on huolellinen tutustuminen sanastoon ja aiheeseen etukäteen. Tutkimustulokset osoittavat, että suullisen kielitaidon arviointitavat vaihtelevat kunkin tutkimukseen osallistuneen ruotsinopettajan välillä. Vain pieni osa haastatelluista arvioi suullista kielitaitoa summatiivisesti opintojaksoilla, eikä suullisen kielitaidon osaamisella ole opintojakson loppuarvosanan kannalta useinkaan vaikutusta. Useimmat haastateltavista sisällyttävät kullekin opintojaksoille pakollisia suullisia tehtäviä, mitä ei kuitenkaan arvioida usein numeerisesti. Aikuislukioiden ruotsinopetus tarvitsee lisätutkimusta sekä ruotsinopettajien että aikuislukio-opiskelijoiden näkökulmasta. I den här pro gradu-avhandlingen undersöker jag vilka ramfaktorer som påverkar undervisningen av muntlig språkfärdighet i svenska i vuxengymnasiekontexten. Även om kommunikativ kompetens och muntlig språkfärdighet betonas både i läroplanen och i den europeiska referensramen för språk, kan den ändå betonas mindre i praktiken i undervisningen. Med det sagt är det nödvändigt att identifiera de ramfaktorer inom vilka muntlig språkfärdighet undervisas och bedöms på vuxengymnasier. Undersökningen är en kvalitativ intervjustudie där forskningsmaterialet samlades in genom intervjuer med sex vuxengymnasielärare som undervisar svenska som det andra inhemska språket. Intervjuerna utfördes i november – januari 2023–2024. Forskningsmaterialet analyserades med hjälp av kvalitativ innehållsanalys.
Resultaten visar att de viktigaste ramfaktorerna som påverkar undervisning av muntlig språkfärdighet på obligatoriska studieavsnitt i B-svenska är tidsbrist, det vill säga det begränsade antalet lektioner per studieavsnitt, studerandes svaga svenskkunskaper och deras diagnoser som försvårar studier men även deras deltagande i muntliga övningar. Muntliga språkfärdighetens otydliga bedömning är också en slags ramfaktor. Dessutom påverkar svenskans status och studentprovets nuvarande format på studerandes motivation och mål med inlärning av svenska, vilket också påverkar svensklärarnas arbete. Att inkludera bedömning av muntliga språkkunskaper i studentprovet ses som en önskvärd utveckling i framtiden eftersom den möjligen kan förbättra studerandes motivation att utveckla sin muntliga språkfärdighet.
Som undervisningsmetoder i svenskundervisningen används mest AB-kort, högläsning av dialoger och uttalsövningar, interaktiva diskussionsövningar, muntlig genomgång av skriftliga övningar och i vissa fall även muntliga presentationer. Den viktigaste utgångspunkten för muntliga övningar är att de har en tydlig struktur och att innehållet är väl begränsat. En förutsättning för användning av muntliga övningar är att studerande först fått bekanta sig med ordförrådet och temat innan de blir övas muntligt. Enligt resultaten varierar svensklärares bedömningspraxis studerandes muntliga språkfärdighet. Endast vissa deltagande lärare bedömer muntlig språkfärdighet summativt och den muntliga språkfärdigheten har ofta ingen påverkan på slutbetyg. De flesta svensklärare inkluderar obligatoriska muntliga uppgifter på varje studieavsnitt, men dessa bedöms oftast inte numeriskt. Det krävs det mer forskning om svenskundervisning i vuxengymnasiet både ur lärares och studerandes synpunkt.
Tutkimustulosten mukaan suurimmat vaikuttavat kehystekijät ruotsin suullisen kielitaidon opetukselle B-ruotsin pakollisilla opintojaksoilla ovat ajan puute eli oppituntien vähäinen määrä opintojaksoa kohden, opiskelijoiden heikko ruotsin kielen taito sekä heidän erilaiset opiskelua ja suullisen kielitaidon harjoitteluun osallistumista vaikeuttavat diagnoosit. Myös suullisen kielitaidon arvioimisen vaikeus on yksi vaikuttavista tekijöistä suullisen kielitaidon opetusprosessissa. Näiden lisäksi ruotsin kielen aseman sekä ylioppilaskirjoitusten vaikutukset opiskelijoiden motivaatioon kehittää suullista kielitaitoaan vaikuttavat kehystekijöinä ruotsinopettajan työhön. Suullisen kielitaidon sisällyttäminen kielten ylioppilaskirjoituksiin toivotaan, sillä tämän myötä aikuislukio-opiskelijoiden motivaatio suullisen kielitaidon kehitystä kohtaan saattaisi parantua.
Tutkimukseen osallistuneet ruotsinopettajat käyttävät aikuislukion ruotsinopetuksessa suullisina tehtävinä eniten AB-paritehtäviä, oppimateriaalien dialogien ääneen lukua, erilaisia interaktiivisia keskusteluharjoituksia sekä oppimateriaalien ääntämistehtäviä, joissa harjoitellaan oikeaoppista ääntämistä. Näiden lisäksi osa opettajista hyödyntää suullisia esitelmiä opintojaksoilla. Oppimateriaalien kirjallisia tehtäviä käydään myös usein läpi suullisesti. Tärkeintä suullista kielitaitoa kehittävissä tehtävissä on niiden selkeä rakenne sekä aiheen tarkka rajaus. Edellytyksenä suullisen kielitaidon harjoituksille on huolellinen tutustuminen sanastoon ja aiheeseen etukäteen. Tutkimustulokset osoittavat, että suullisen kielitaidon arviointitavat vaihtelevat kunkin tutkimukseen osallistuneen ruotsinopettajan välillä. Vain pieni osa haastatelluista arvioi suullista kielitaitoa summatiivisesti opintojaksoilla, eikä suullisen kielitaidon osaamisella ole opintojakson loppuarvosanan kannalta useinkaan vaikutusta. Useimmat haastateltavista sisällyttävät kullekin opintojaksoille pakollisia suullisia tehtäviä, mitä ei kuitenkaan arvioida usein numeerisesti. Aikuislukioiden ruotsinopetus tarvitsee lisätutkimusta sekä ruotsinopettajien että aikuislukio-opiskelijoiden näkökulmasta.
Resultaten visar att de viktigaste ramfaktorerna som påverkar undervisning av muntlig språkfärdighet på obligatoriska studieavsnitt i B-svenska är tidsbrist, det vill säga det begränsade antalet lektioner per studieavsnitt, studerandes svaga svenskkunskaper och deras diagnoser som försvårar studier men även deras deltagande i muntliga övningar. Muntliga språkfärdighetens otydliga bedömning är också en slags ramfaktor. Dessutom påverkar svenskans status och studentprovets nuvarande format på studerandes motivation och mål med inlärning av svenska, vilket också påverkar svensklärarnas arbete. Att inkludera bedömning av muntliga språkkunskaper i studentprovet ses som en önskvärd utveckling i framtiden eftersom den möjligen kan förbättra studerandes motivation att utveckla sin muntliga språkfärdighet.
Som undervisningsmetoder i svenskundervisningen används mest AB-kort, högläsning av dialoger och uttalsövningar, interaktiva diskussionsövningar, muntlig genomgång av skriftliga övningar och i vissa fall även muntliga presentationer. Den viktigaste utgångspunkten för muntliga övningar är att de har en tydlig struktur och att innehållet är väl begränsat. En förutsättning för användning av muntliga övningar är att studerande först fått bekanta sig med ordförrådet och temat innan de blir övas muntligt. Enligt resultaten varierar svensklärares bedömningspraxis studerandes muntliga språkfärdighet. Endast vissa deltagande lärare bedömer muntlig språkfärdighet summativt och den muntliga språkfärdigheten har ofta ingen påverkan på slutbetyg. De flesta svensklärare inkluderar obligatoriska muntliga uppgifter på varje studieavsnitt, men dessa bedöms oftast inte numeriskt. Det krävs det mer forskning om svenskundervisning i vuxengymnasiet både ur lärares och studerandes synpunkt.