”Yhtäkkiä olinki siellä kotona läppärin kanssa jossain nurkassa aina”: Nuorisotyöntekijöiden työhyvinvointi pandemian aikana

Abstract

Tämän pro gradu tutkielman tavoitteena oli selvittää koronapandemian vaikutuksia kunnallisessa nuorisotilatyössä työskentelevien nuorisotyöntekijöiden työhyvinvointiin.Tutkimuksellani halusin nostaa esiin nuorisotyöntekijöiden kokemuksia työn arjen mullistaneen koronapandemian aikana työskentelystä ja vaikutuksista työhyvinvointiin. Työhyvinvointia on tutkittu paljon, mutta nuorisotyöntekijöiden työhyvinvoinnin tutkimusta on tehty vähän. Tutkimukseni linkittyy sekä nuorisotutkimuksen että työelämän tutkimuksen kenttään. Tutkimukseni näkökulma on konstruktionistinen. Haastattelumenetelmäksi valitsin teemahaastattelun. Toteutin haastattelut yksilöhaastatteluina sekä kasvokkain että Teams-alustaa hyödyntäen syksyn 2021 ja kevään 2022 aikana. Tutkimuksessani haastattelin kymmentä nuorisotilalla työskentelevää nuorisotyöntekijää. Haastattelemani nuorisotyöntekijät olivat eri-ikäisiä, työskentelivät eri puolilla Suomea ja eri kokoisissa työyhteisöissä. Myös heidän koulutustaustoissaan ja nuorisoalan työkokemuksessaan oli vaihtelevuutta. Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä toimii työhyvinvoinnin kokonaisvaltainen malli. Olen tutkielmassani myös esitellyt nuorisotyöntekijöiden työhyvinvointiin liittyvää aiempaa tutkimusta. Tutkimuksessani havaitsin pandemian vaikuttaneen haastateltavien työhyvinvointiin sekä edistävästi että heikentävästi ja totesin vaikutusten ilmentyvän eri tavoin. Haastateltavat nimesivät työhyvinvointiin vaikuttavan organisaatioon, yksilöön, työhön, johtamiseen sekä yhteisöön liittyviä tekijöitä. Haastateltavat kuvasivat vastauksissaan myös työhyvinvoinnin ilmentymiä, joita olivat se, että työhön lähtee mielellään, työpaikalla on hyvä ja turvallinen olla, että työssä on kivaa ja hauskaa. Työhyvinvoinnin ilmentymistä kuvattiin myös negatiivisen tunteen kautta. Kun työssä ei ketuta, ota päähän tai harmita olla, kertoo se haastateltavien mukaan työhyvinvoinnista. Haastateltavat tunnistivat sekä etätyöllä että verkkovälitteisesti tehtävällä työllä olleen positiivisia ja negatiivisia vaikutuksia työhyvinvointiinsa. Myös nuorisotyöalan arvostuksella koettiin olevan merkitystä työhyvinvointiin. Useampi haastateltava koki, että pandemia oli vaikuttanut nuorisotyön arvostusta nostavasti. Arvostuksen puute kuitenkin näkyi edelleen haastateltavien mielestä nuorisoalaan kohdistuvissa asenteissa ja alan palkkauksessa, joka ei haastateltavien mielestä vastaa työn vaativuutta. Työn arvostuksen puute sai haastetavissa aikaan turhautumisen ja työn merkityksettömyyden kokemuksia. Neljä haastateltavista kuvasi pandemian aiheuttaneen myös työpahoinvoinnin kokemuksia, kuten kyynistymistä ja työuupumusta. Aineistoni perusteella pandemia ei pelkästään selitä työntekijöiden työpahoinvoinnin ja uupumuksen kokemuksia. Kysymykseen miksi nuorisotyöntekijät uupuvat työssään ei tutkimukseni aineiston perusteella kuitenkaan pysty vastaamaan. Nuorisotyöntekijöiden alalla viihtyvyyden ja työssä jaksamisen tukemiseksi työhyvinvointia lisäävien ja työuupumusta selittävien tekijöiden tutkimusta tarvitaankin lisää.