Globaali ongelmanratkaisija ja tasa-arvon edistäjä : Diskurssiteoreettinen analyysi Suomen identiteetin rakentumisesta 1325-diskurssissa

Abstract

Tutkin pro gradu -tutkielmassani Suomen kansallisen identiteetin rakentumista 1325-diskurssissa. Identiteetin rakentumista tarkastellaan globaalin etelän–pohjoinen jaottelun osalta sekä toimijuuden rakentumisen kannalta sukupuolen, turvallisuuden ja väkivallan diskursseissa. Aineistona toimii Suomen kansalliset naiset, rauha ja turvallisuustoimintaohjelmat vuosilta 2008–2011, 2012–2016, 2018–2022 ja 2023–2027. Toimintaohjelmia tarkastellaan diskurssiteoreettisen lähestymistavan avulla, joka nojaa Lene Hansenin (2006) lähestymistapaan ulkopoliittisen identiteetin rakentumisen analysoimiseksi.

Kansainväliset areenat ja sopimukset näyttäytyvät tärkeiltä kanavilta ja välineiltä edistää Suomen 1325-tavoitteita ja Suomi näyttäytyykin toimintaohjelmissa monenkeskisen ja sääntöpohjaisen yhteistyön puolustajana. Suomi rakentaa itseään osana länttä, Eurooppaa ja Pohjoismaita, joita leimaavat demokratia, ihmisoikeudet, vakaus ja vauraus. Lisäksi Suomesta rakennetaan kuvaa tasa-arvon edelläkävijänä ja asiantuntijana, joka toimii mallina muille, esimerkiksi tukemalla kumppanien kansallisten toimintaohjelmien laatimista. Toisaalta Suomi pyrkii myös kuvaamaan suhteitaan 1325-politiikan kumppanimaihin tasavertaisina hierarkkisen valta-aseman vahvistamisen sijaan. Suomen identiteetti rakentuu myös globaalin ongelmanratkaisijan roolin varaan, jossa keskeistä ovat rauhanvälittäjän, sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan sekä kehitysavun ja humanitaarisen avunantajan rooli. Toimintaohjelmat perustuvat laajan ja inhimillisen turvallisuuskä-sityksen varaan. Lisäksi Suomi vahvistaa itsestään kuvaa naisten oikeuksien ja tasa-arvon puolestapuhujana ja edistäjänä. Osana tätä identiteettiä Suomi pyrkii tuomaan esiin naisten ja miesten moninaisia rooleja naiset, rauha ja turvallisuus -agendan eri osa-alueilla. Myös naisjärjestöjen roolia tuodaan esiin.

Suomen toimintaohjelmassa sekä vahvistetaan käsityksiä globaalin etelän maista globaalin pohjoisen maiden ulkopolitiikan kohteina että pyritään myös paikallisen omistajuuden avulla voimaannuttamaan toimintaohjelmien kumppaneina toimivia valtioita ja naisjärjestöjä. Turvallisuusongelmat ulkoistetaan pääosin muihin maihin lukuun ottamatta sukupuolistunutta ja seksuaaliväkivaltaa, joka tunnistetaan ongelmaksi myös Suomen kontekstissa. Suomen 1325-politiikkaa pyritään oikeuttamaan korostamalla Suomen velvollisuutta ja vastuuta tukea muita maita ja kansalaisyhteiskunnan toimijoita naiset, rauhan ja turvallisuus -agendan tavoitteiden mukaisesti.