Sosiaalinen robotti pedagogisena työvälineenä ympäristökasvatuksessa : Diskurssianalyysi robotiikan käytöstä varhaiskasvatuksen ympäristökasvatuksessa

Abstract

Puhuttaessa laadukkaasta suomalaisesta varhaiskasvatuksesta, ympäristökasvatuksen merkitys kasvaa jatkuvasti. Siinä, missä lasten luontokokemukset ja ulkona vietetty aika jatkuvasti vähenevät, ammattikasvattajien rooli luontosuhteen rakentajina ja vaalijoina kasvaa. Teknologiakehitys muuttaa jatkuvasti yhteiskuntamme toimintatapoja ja onkin ajankohtaista pohtia, kuinka uusia innovatiivisia oppimisvälineitä saataisi hyödynnettyä myös varhaiskasvatuksen ympäristökasvatuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Tarkastelin tutkimuksessani sosiaalisen robotin käyttöä keskisuuren suomalaisen kaupungin ympäristökasvatushankkeessa ja varhaiskasvatuksen henkilöstön sen käytölle antamia merkityksiä. Robotiikan käytön tarjoamat mahdollisuudet ja kasvattajien näkökulmat ovat tarpeellisia, sillä niitä on tutkittu vähän varhaiskasvatuksen kentällä.

Aineisto koostui fokusryhmähaastattelusta, havainnoinnista ja hankkeen dokumenteista. Hanke oli määritetty ympäristökasvatushankkeeksi, mutta sen tavoitteet oli asetettu laajemmiksi, kattaen myös tunne- ja vuorovaikutustaitoja sekä työhyvinvointia. Näin ollen tarkastelin robotiikan käyttötarkoitusta ja käytölle annettuja merkityksiä myös ekososiaalisen sivistyksen käsitteen kautta.

Tutkimustuloksiksi muodostui kuvaus hyljerobotti Paron käytöstä monipuolisena ja lapsia motivoivana pedagogisena työkaluna. Diskurssianalyysia hyödyntämällä jäsensin varhaiskasvatuksen työntekijöiden robotin käytöstä tuottamasta puheesta kolme puhetapaa.

Ensimmäinen puhetapa rakentui teknologian käytön ympärille, sisältäen jännitteistä puhetta aina positiivisista mahdollisuuksista negatiivisiin kauhuskenaarioihin. Toinen puhetapa jäsensi sosiaalisen robotin käyttötarkoituksia. Tämänkin puhetavan sisällä oli useampia vastakkaisia tai vähintään toisistaan poikkeavia näkökulmia. Viimeisessä diskurssissa tarkasteltiin varhaiskasvatuksen työntekijöiden teknologiaosaamisen merkitystä. Ympäristökasvatuksesta ja robotiikasta pedagogisena työvälineenä keskusteltiin siis monipuolisesti. Aineistossa oli vahvasti läsnä huolestuneisuus, mutta diskursseissa näkökulmat huoleen vaihtelivat.

Tutkimukseni mukaan tällä hetkellä suurin yksittäinen haaste robotiikan käytön lisääntymiselle varhaiskasvatuksessa on henkilöstön teknologinen kokemattomuus, mutta suhtautuminen robotiikkaan oli kiinnostunutta ja toiveikastakin.