Välineellistettyä epävarmuutta vai silkkaa arvaamattomuutta?: Venäjän Ukrainan sodassa hyödyntämä ydinaseretoriikka ja siihen sisältyvä epävarmuus

Abstract

Tutkielma tarkastelee Venäjän Ukrainan sodassa hyödyntämää ydinaseretoriikkaa peloteteorian ja etenkin siihen sisältyvän tarkoituksenmukaisesti hyödynnetyn epävarmuuden näkökulmasta. Venäjän lausunnot ydinaseisiin sekä niiden mahdolliseen käyttöön liittyen ovat olleet Ukrainan sodan yhteydessä huomattavan aggressiivisia ja sisällöllisesti epäselviä. Tutkielma pyrkii muodostamaan kattavan käsityksen siitä, miten Venäjän hyödyntämä ydinasepelote muodostuu poliittisen retoriikan kautta ja voiko Venäjän katsoa hyödyntävän tarkoituksenmukaisesti epävarmuutta osana retorista ydinasepelotettaan. Tutkielman tutkimusaineisto koostuu Venäjän ylintä ulkopoliittista valtaa hyödyntävien toimijoiden neljästä lausunnosta, joiden kautta uhkauksia sekä luodaan että kommentoidaan.

Tutkielma asettuu teoreettiselta viitekehykseltään peloteteorian niin sanottuun neljänteen aaltoon ja tarkemmin ottaen osaksi sen konstruktivistista näkökulmaa. Tällöin pelote ymmärretään kansainvälisen järjestelmän tavoin intersubjektiivisesti muodostuvaksi kokonaisuudeksi, jolloin pelotetta sen keskeisine ominaispiirteineen käsitellään sosiaalisina konstruktioina. Konstruktivistisen näkökulman myötä pelotteen sosiaalinen sekä diskursiivinen ulottuvuus korostuu, jolloin myös esimerkiksi identiteettien, normien sekä uhkien rakenteellinen muodostuminen nousee suuntauksen olennaisiksi tarkastelun kohteiksi. Tällöin pelotteen ja siihen liittyvien diskurssien nähdään sekä representoivan että konstruoivan ydinasemaailman käytänteitä ja normeja.

Siinä missä epävarmuus samaistetaan tavanomaisesti kansainvälisessä politiikassa riskiin tai hylätään olennaisena tarkastelun kohteena ylipäätään, erottelee tutkielma käsitteet toisistaan. Tutkielmassa epävarmuus nähdään välineellistettävissä olevaksi ulottuvuudeksi, jonka avulla toimijat pyrkivät saavuttamaan etujaan ja pääsemään tavoitteisiinsa. Konstruktivistisen viitekehyksen puitteissa epävarmuuden nähdään muodostuvan toimijoiden välisten merkitysten puutteen tai niiden liiallisuuden myötä. Pelotteeseen peilaten voidaan siis todeta, että siihen liittyvä epävarmuus muodostuu Venäjän ydinaseretoriikassa pelotteelle annettujen merkityksien kautta.

Tutkielman menetelmänä hyödynnetyn Toulminin argumentaatiomallin kautta käy ilmi, että pelote hahmottuu Venäjän retoriikassa yhtäältä aktiiviseksi ja osin jopa hyökkäykselliseksi välineeksi, mutta toisaalta myös passiiviseksi ja Venäjän puolustuskykyä turvaavaksi keinoksi. Analyysin pohjalta voidaan todeta, että Venäjä hyödyntää epävarmuutta osana ydinaseretoriikkaansa. Tämä ilmenee erityisesti kahden näkökulman kautta. Ensinnäkin se, millä Venäjä milloinkin uhkaa, eli millaisia seurauksia pelotteen pettämisestä aiheutuisi, ilmaistaan hyvin epävarmoin sanankääntein. Toiseksi epävarmuus muodostuu sen ympärille, milloin Venäjä todella toteuttaisi uhkauksensa, eli mitä se lopulta ehdoitta suojaisi. Lisäksi tutkielman teoreettiseen viitekehykseen nojautuen voidaan todeta, etteivät konstruktivistiset epävarmuuskäsitykset ole toisiaan poissulkevia vaan pikemminkin toisiaan tukevia. Pelote saa Venäjän ydinaseretoriikassa useita toisistaan poikkeavia ja jopa vastakohtaisia merkityksiä. Tällöin se, mikä kansainvälisen järjestelmän tasolla saattaa näyttäytyä Venäjän hyödyntämän pelotteen kohteille yhteisten merkitysten puutteena, muodostuu pelotteelle annettujen merkityksien määrän sekä niiden moniulotteisuuden kautta.