Kohti tosiasiallista yhdenvertaisuutta: Digipalvelulain 8.2 §:n ”vammaisten ihmisten tarpeet käyttää kyseistä digitaalista palvelua” arvioinnista osana kohtuuttoman rasitteen arviointia
Lappi, Tuukka-Ilari (2024)
2024
Hallintotieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-05-07
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202404244352
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202404244352
Tiivistelmä
Lain digitaalisten palvelujen tarjoamisesta 306/2019) 8.2 §:n mukaan kohtuuttoman rasitteen arvioinnissa tulee ottaa huomioon vammaisten ihmisten tarpeet käyttää kyseistä palvelua. Arvio tulee julkaista saavutettavuusselosteella. Näin ei kuitenkaan näytä tapahtuvan oikeusministeriön hallinnonalan verkkosivustojen saavutettavuusselosteisiin tehdyn pistokokeen perusteella. Tässä työssä hahmotetaan vammaisten ihmisten tarpeiden arviointia digipalvelulain, saavutettavuusdirektiivin, Euroopan unionin antaman soft law-aineiston, YK:n vammaisyleissopimuksen ja itsemääräämisoikeuden kautta. Työ edustaa käytännöllistä lainoppia.
Vammaisten ihmisten tarpeiden arvioinnissa organisaation tulee soveltaa järjestelmällistä ja ennakollista lähestymistapaa saavutettavuuden edistämiseen ja osoittaa se osana tekemäänsä arviointia. Sen tulisi osoittaa tunnistavansa palvelunsa merkitys vammaisten ihmisten oikeuksien toteutumiselle ja itsemääräämisoikeuden laajuudelle sekä se, miten saavutettavuusvaatimuksista poikkeaminen vaikeuttaa vammaisten ihmisten mahdollisuuksia itsenäiseen elämään, asiointiin digitaalisessa palvelussa sekä laajemmin osallistumista yhteiskuntaan. Digitaalisen palvelun käyttötiheyden ja kävijämäärien osalta tulisi pohtia myös abstraktilla tasolla sitä, vaikuttaisiko palvelun tekeminen saavutettavaksi palvelun käyttötiheyteen ja kävijämääriin. Tällöin palveluntarjoaja myös osoittaisi selvemmin toimintansa vähäisyyden suhteessa niihin henkilöryhmiin, joiden oikeuksien edistämiseksi saavutettavuusvaatimukset on säädetty.
Vammaisten ihmisten tarpeiden arvioinnissa organisaation tulee soveltaa järjestelmällistä ja ennakollista lähestymistapaa saavutettavuuden edistämiseen ja osoittaa se osana tekemäänsä arviointia. Sen tulisi osoittaa tunnistavansa palvelunsa merkitys vammaisten ihmisten oikeuksien toteutumiselle ja itsemääräämisoikeuden laajuudelle sekä se, miten saavutettavuusvaatimuksista poikkeaminen vaikeuttaa vammaisten ihmisten mahdollisuuksia itsenäiseen elämään, asiointiin digitaalisessa palvelussa sekä laajemmin osallistumista yhteiskuntaan. Digitaalisen palvelun käyttötiheyden ja kävijämäärien osalta tulisi pohtia myös abstraktilla tasolla sitä, vaikuttaisiko palvelun tekeminen saavutettavaksi palvelun käyttötiheyteen ja kävijämääriin. Tällöin palveluntarjoaja myös osoittaisi selvemmin toimintansa vähäisyyden suhteessa niihin henkilöryhmiin, joiden oikeuksien edistämiseksi saavutettavuusvaatimukset on säädetty.