Äiti–lapsisidos: Lojaalius osana perheen sosiaalisia sidoksia

Abstract

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen millaiseksi äitiyden lojaalius ja äiti–lapsisidos kuvataan ja miten nämä muodostuvat David Grossmanin romaanissa Kun Nina sai tietää. Äidin lojaalius lastaan kohtaan on yhteiskun- nallinen normi, jonka rikkomisesta tai rikkoutumisesta harvoin puhutaan julkisesti. Lisäksi lapsen näkökulman merkitys on muodostunut perhetutkimuksessa 2000-luvulta alkaen yhä keskeisemmäksi. Yhteiskuntatieteelli- sessä tutkimuksessa perhe ymmärretään usein toiminnalliseksi kokonaisuudeksi, joka tuottaa jäsenilleen poik- keuksellisen pitkäkestoisten sidoksia.

Tutkielmassani lähestyn äiti–lapsisidosta kiinteänä osana perhettä ja sen toimintalogiikoita. Perheen tar- kastelussa hyödynnän relationaalista lähestymistapaa, jossa perhesiteiden merkityksen analysoinnissa koros- tuvat yksilöiden väliset sosiaaliset suhteet sekä yksilö relationaalisena subjektina, joka muotoutuu ja kasvaa näissä suhteissa. Ymmärrykseni sosiaalisesta sidoksesta perustuu Thomas Scheffin ajatuksiin, ja lojaaliuden käsitteen sosiologisessa ymmärryksessä hyödynnän James Connorin ajatuksia perheen sisällä ilmenevistä lojaaliuksista. Yhdistän sosiaalisen sidoksen ja lojaaliuden käsitteet tarkastelemalla niitä perhesidosten kolmen toimintalogiikan – genealoginen läheisyys, tunne, ja status – sekä äiti–lapsisidosten laadun avulla. Sekä per- hesidokset että sen sisällä ilmenevät lojaaliudet vaikuttavat perheenjäsenten identiteettiin ja toimintaan. Kiin- nitän tutkielmani aineiston tulkinnan siihen metodologiseen kenttään, jossa sosiologia, kirjallisuudentutkimus, kerronnan analyysi ja kulttuurintutkimus liittyvät yhteen ja analyysimenetelmänäni käytän teorian kanssa ajat- televaa sisällönanalyysia.

Jäsennän romaanin kuvauksen äiti–lapsisidoksesta suhteessa kahteen äitiyttä luokittelevaan ulottuvuu- teen: yksityiseen ja julkiseen äitiyteen. Yksityinen äitiys kuvaa perheen sisäisiä äiti–lapsisuhteita ja näiden sidosten laatua lapsen ja äidin näkökulmasta. Julkinen äitiys taas kuvaa äiti–lapsisidosta laajemmassa yhtei- söllisessä ja yhteiskunnallisessa kontekstissa. Romaanissa äiti–lapsidos kuvataan peruuttamattomana si- teenä, jossa äidillä on lasta enemmän liikkumisvaraa. Kuitenkin äidin lojaaliudet ja niiden perusteella tehtävät valinnat äiti–lapsisidoksen ulkopuolella näyttäytyvät lapsista epälojaaliuden osoituksina. Kaikkiaan romaa- nissa äiti–lapsisidoksen lojaalius merkitsee eri asioita sen osapuolille. Äiti–lapsisidoksen lojaaliudet sekä niihin liittyvät ristiriidat ja tunteet osoittautuvat romaanissa merkityksellisiksi sekä yksilön ymmärryksessä itsestään että muiden perhesidosten rakentumisessa.