”Mies sodan töissä niin kuin rauhassakin”: Jatkosodan sotilasihanne ja sen merkitys miesten välisessä kirjeenvaihdossa

Abstract

Tutkimus käsittelee suomalaista sotilasihannetta jatkosodan aikana ja sitä, miten sotilasihanne näkyy veljesten välisessä kirjeenvaihdossa vuosina 1940–1944. Sotilasihannetta analysoidaan tutkimuskirjallisuuden perusteella ja verrataan arkistoaineistoon lähiluvun keinoja käyttäen. Aineistona toimii viiden veljen väliset kirjeet Kansanperinteen arkistosta. Tutkimuksessa on näkökulmia sodantutkimuksen lisäksi sosiologiasta ja sukupuolentutkimuksesta. Sota-aikana asepalvelus nähtiin miehisenä velvollisuutena. Militaristisissa ihanteissa korostettiin maskuliinisuutta, velvollisuudentuntoa, omatoimisuutta ja tottelevaisuutta. Sotilaat nojasivat näihin arvoihin, mutta heidän keskuudessaan muodostui myös epävirallisia ihanteita esimerkiksi kurin ja auktoriteettien vastustamisesta. Epävirallisien sotilasihanteiden muodostumiseen vaikuttivat myös sisäryhmät, jotka muodostuivat esimerkiksi kotipaikan, rykmentin tai palvelusvuosien mukaan. Sotilasihanteessa uhrivalmius oli merkittävässä osassa. Sotilaiden tuli olla valmiita kuolemaan isänmaansa puolesta ja sodassa kaatuneita pidettiin sankareina. Kirjeissä kirjoittajat pyrkivät aiheuttamaan vastaanottajille mahdollisimman vähän huolta. Sodan pitkittyminen aiheutti passivoitumista ja merkityksettömyyden tuntoja, jotka aiheuttivat huolta läheisille kuoleman mahdollisuuden ohella. Saksalaiset sotilasihanteet ovat vaikuttaneet laajalti suomalaisiin ihanteisiin 1900-luvun alun jääkäriliikkeen ja jatkosodan aikaisen aseveljeyden myötä. Saksalaisissa ihanteissa korostuu suomalaisia enemmän kuri ja käskyjen noudattaminen, kun taas Suomessa omatoimisuutta arvostettiin. Molemmissa maskuliinisuus liitettiin vahvasti sotilaallisuuteen miehiä koskevan asevelvollisuuden myötä. Tutkimuksen aineistossa voidaan havaita sekä ironiaa saksalaisia aseveljiä kohtaan, että suomalaisuuden korostamista saksalaisuuteen verraten. Saksalaisia sotilaita ei esimerkiksi pidetä suomalaisten veroisina. Sotilasihanteen merkittävimpiä osia olivat uhrivalmius ja velvollisuudentunto. Nämä ihanteet erottuvat kirjeaineistossa lähiluvun myötä selkeästi. Sotilaisiin ja miehiin liittyviä ihanteita ei ole tämän tutkimuksen puitteissa mielekästä erotella, sillä maskuliinisuus ja sotilaallisuus liitettiin jatkosodan aikana vahvasti toisiinsa. Kirjeaineistossa veljeys tuo oman lisänsä aineiston sisältöön perhesiteen kautta.