Transkreaatio runouden kääntämisessä: Aleksandr Vertinskin runojen kääntäminen suomeksi
Koho, Emilia (2024)
Koho, Emilia
2024
Venäjän kielen ja kulttuurin maisteriohjelma - Master's Programme in Russian Language and Culture
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-05-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202404244525
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202404244525
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään transkreaatio käännösstrategian soveltuvuutta runouden kääntämiseen. Tämän käännösstrategian soveltuvuutta tutkitaan kääntämällä venäläisen runoilijan Aleksandr Vertinskin runoja suomeksi. Tutkimuksen tavoite on tuoda Vertinskin runouden maailma ja loisto saataville suomen kielelle sekä säilyttää käännöksissä runoilijan ainutlaatuinen tyyli. Tutkimus nostaa esiin runouden vaativuutta käännettävänä tekstilajina ja tavoittelee tuomaan esiin oivalluksia, jotka voivat auttaa ymmärtämään paremmin haasteita ja mahdollisuuksia runouden kääntämisessä.
Tutkielman aineistoksi on valittu viisi huolellisesti valittua Vertinskin runoa, jotka välittävät hänen tyyliään ja runoutensa erilaisia piirteitä. Lisäksi aineistona käytetään näiden runojen käännösprosessin aikana tallennettuja ajatuksia, tunteita ja oivalluksia. Tämän aineiston keräämiseksi hyödynnetään autoetnografista menetelmää, kun reflektoidaan ja analysoidaan käännöstyön haasteita ja ratkaisuja. Autoetnografinen menetelmä tekee kääntäjästä tutkimuksenkohteen sekä toteuttajan. Tämän menetelmän kautta kerätty aineisto käytetään analyysia varten. Aineisto johtaa havaintoihin ja pohdintoihin transkreaatio käännösstrategian ja muiden käännösratkaisujen soveltuvuudesta.
Teoriaosuuden tärkein osa käsittelee runouden kääntämistä. Tämä osa selkeyttää runoutta tekstilajina, käsittelee runouden kääntämisen prosessia ja haasteita. Lisäksi teoriaosa esittelee transkreaation käännösstrategiana sekä muut mahdolliset käännösstrategiat runouden kääntämiseen. Lopuksi käydään läpi myös runouden tutkimusta ja autoetnografista menetelmää tarkemmin.
Analyysista käy ilmi, että transkreaatio soveltuu runouden kääntämiseen ja auttoi ratkaisemaan käännöshaasteita Vertinskin runouden kääntämisessä. Transkreaatio lisäsi kääntäjän luovuutta ja rohkaisi kokeiluun. Transkreaatio voi myös edistää syvempää yhteyttä kääntäjän ja lähdetekstin välillä, mikä voi mahdollisesti luoda vaikuttavamman käännöksen. Muut tehokkaat käännösstrategiat runon olemuksen ja runoilijan tyylin välittämiseen olivat vieraannuttaminen ja vastineet. Havaittiin, että uskollisuus tekstille osoittautui tärkeäksi, mutta käännöshaasteiden kohdalla mukailtiin enemmän transkreaation avulla. Tästä nousi esiin, että transkreaation käytän laajuus ja tarve riippuvat muista valituista käännösstrategioista ja tavoitteista. Myös transkreaatio termin tarkemmalle määritelmälle esitellään tarvetta. Tämä voi hyödyntää luovien käännösstrategioiden tutkimista ja arvioimista.
Tutkielman aineistoksi on valittu viisi huolellisesti valittua Vertinskin runoa, jotka välittävät hänen tyyliään ja runoutensa erilaisia piirteitä. Lisäksi aineistona käytetään näiden runojen käännösprosessin aikana tallennettuja ajatuksia, tunteita ja oivalluksia. Tämän aineiston keräämiseksi hyödynnetään autoetnografista menetelmää, kun reflektoidaan ja analysoidaan käännöstyön haasteita ja ratkaisuja. Autoetnografinen menetelmä tekee kääntäjästä tutkimuksenkohteen sekä toteuttajan. Tämän menetelmän kautta kerätty aineisto käytetään analyysia varten. Aineisto johtaa havaintoihin ja pohdintoihin transkreaatio käännösstrategian ja muiden käännösratkaisujen soveltuvuudesta.
Teoriaosuuden tärkein osa käsittelee runouden kääntämistä. Tämä osa selkeyttää runoutta tekstilajina, käsittelee runouden kääntämisen prosessia ja haasteita. Lisäksi teoriaosa esittelee transkreaation käännösstrategiana sekä muut mahdolliset käännösstrategiat runouden kääntämiseen. Lopuksi käydään läpi myös runouden tutkimusta ja autoetnografista menetelmää tarkemmin.
Analyysista käy ilmi, että transkreaatio soveltuu runouden kääntämiseen ja auttoi ratkaisemaan käännöshaasteita Vertinskin runouden kääntämisessä. Transkreaatio lisäsi kääntäjän luovuutta ja rohkaisi kokeiluun. Transkreaatio voi myös edistää syvempää yhteyttä kääntäjän ja lähdetekstin välillä, mikä voi mahdollisesti luoda vaikuttavamman käännöksen. Muut tehokkaat käännösstrategiat runon olemuksen ja runoilijan tyylin välittämiseen olivat vieraannuttaminen ja vastineet. Havaittiin, että uskollisuus tekstille osoittautui tärkeäksi, mutta käännöshaasteiden kohdalla mukailtiin enemmän transkreaation avulla. Tästä nousi esiin, että transkreaation käytän laajuus ja tarve riippuvat muista valituista käännösstrategioista ja tavoitteista. Myös transkreaatio termin tarkemmalle määritelmälle esitellään tarvetta. Tämä voi hyödyntää luovien käännösstrategioiden tutkimista ja arvioimista.