Hiljaisen tiedon johtaminen: Esihenkilöiden käyttämät keinot ja kokemat haasteet lasten, nuorten ja perheiden palveluissa

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää lasten, nuorten ja perheiden palveluiden esihenkilöiden käyttämiä keinoja hiljaisen tiedon johtamisessa. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan niitä haasteita, joita esihenkilöt yhdistävät hiljaisen tiedon johtamiseen. Hiljaisella tiedolla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa tiedon kokonaisuutta, jota ihminen kerää kokemusten, harjoittelun ja kertomusten kautta. Hiljainen tieto on henkilökohtaista ja uniikkia tietoa, johon liittyen yksilö voi toimia huomaamattaan osaamallaan tavalla.

Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena, koska sen tavoitteena oli selvittää lasten, nuorten ja perheiden palveluiden esihenkilöiden kokemuksia hiljaisen tiedon johtamisesta. Aineisto kerättiin haastattelemalla neljää (n = 4) esihenkilöä. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina yksilöhaastatteluina. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että lasten, nuorten ja perheiden palveluiden esihenkilöt eivät koe käyttävänsä tiedostaen systemaattisia, esimerkiksi hyvinvointialueen ohjaamia, keinoja johtaakseen hiljaista tietoa. Hiljaisen tiedon johtaminen lasten, nuorten ja perheiden esihenkilöiden työssä on työhön liittyvien yleisten rakenteiden mahdollistamaa, mutta suunnittelematonta ja tapahtuu ikään kuin vahingossa tai suunnittelematta. Esihenkilöt käyttävät kuitenkin, osittain yleisiin työhön liittyviin rakenteisiin ujutettuja, keinoja hiljaisen tiedon johtamisessa, joista esimerkkejä ovat muun muassa viikkotiimit ja hyvän työilmapiirin ylläpitäminen. Esihenkilöiden käyttämät keinot ovat samankaltaisia, mutta sisältävät myös eroja, koska hiljaisen tiedon johtamiselle ei ole systemaattisesti ja suunnitelmallisesti käytettäviä standardisoituja keinoja, joita kaikki esihenkilöt käyttäisivät. Tämä vaikuttaa hiljaisen tiedon johtamiseen siten, että esihenkilöt ovat kehittäneet omanlaisiaan keinoja, joita he käyttävät erilaisissa tiedon kulkuun tai hiljaisen tiedon näkyväksi tekemiseen liittyvissä tilanteissa. Merkittävää on myös se, että esihenkilöt kokevat toimivansa tarpeen vaatiessa ikään kuin hiljaisen tiedon välikäsinä ja koordinoivan kaikenlaisen tiedon kulkua tiimissä ja vaihtuvissa työntekijätilanteissa. Hiljaisen tiedon johtamiselle tunnistettiin myös useita erilaisia haasteita lasten, nuorten ja perheiden palveluissa. Erityinen tuloksista nouseva haaste on hyvinvointialueelta tulevan ohjeistuksen tai sääntöjen puute. Kun käytettävissä keinoissa on paljon joustoa ja valinnanvaraa, esihenkilöt toimivat omien keinojensa varassa. Samalla haasteeksi tunnistettiin myös esimerkiksi työhön liittyvä kiire sekä lyhyet määräaikaiset sijaisuudet, jotka kaikki osaltaan vaikuttivat hiljaisen tiedon johtamiseen heikentäen sitä tai vaikeuttaen tiedon siirtämistä.

Tutkimustulos tarjoaa tietoa Suomessa tutkimattomasta hiljaisen tiedon johtamisesta sosiaalipalveluissa ja tarjoaa läpileikkauksen siitä, kuinka hiljaisen tiedon johtamista toteutetaan ja mikä sitä haastaa lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kontekstissa.