Stilistiska förändringar i maskinöversatta dikter
Tepponen, Veera (2024)
2024
Monikielisen viestinnän ja käännöstieteen maisteriohjelma - Master's Programme in Multilingual Communication and Translation Studies
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-05-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202404244518
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202404244518
Tiivistelmä
Denna pro gradu-avhandling behandlar maskinöversättning av dikter ur en stilistisk synvinkel. Syftet med undersökningen var att ta reda på hur nutida maskinöversättare översätter stil i poesi. Det vill säga i vilken utsträckning de stilistiska dragen som framkommer originaldikterna bevaras i maskinöversättningarna.
Undersökningsmaterialet bestod av tre svenskspråkiga modernistiska dikter: Karin Boyes Min hud är full av fjärilar (1935), Solveig von Schoultz’ Måsen (1956) och Gunnar Ekelöfs Jag tror på den ensamma människan (1941). Dessutom bestod materialet av finskspråkiga maskinöversättningar av dessa dikter, som blev översatta med tre olika maskinöversättare: Fiskmö, Google Översätt och DeepL. Av dessa maskinöversättare är Fiskmö en statistisk maskinöversättare och både Google Översätt och DeepL är neurala maskinöversättare.
Analysmetod som användes var en kombinerad dikt- och stilanalys. Analysen genomfördes genom att att extrahera och granska de stilistiska drag som kännetecknar poesi. Stildrag som analyserades var ovanliga satsstrukturer, stilfigurer, poetiskt eller romantiskt laddade ord och uttryck. Diktanalys användes främst i den första delen av analysen, där stildrag i originaldikterna extraherades från texten och dess betydelse granskades. Stilanalys användes för att undersöka framkommandet av stildrag i både originaldikterna och maskinöversatta dikterna.
Resultaten visar att både Fiskmö och Google Översätt producerade sammanlagt 28 stilförändringar medan DeepL producerade sammanlagt 29 stilförändringar. Det vill säga att enligt dessa resultat finns det inte betydliga skillnader mellan dessa tre maskinöversättares förmågor att överföra stil i maskinöversättningarna.
Stilförändringar fanns dock i alla maskinöversättningar och de påverkade den poetiska stilen i maskinöversättningarna märkbart. Gällande ovanliga satsstrukturer hade maskinöversättarna tendensen att ändra satserna till mer normativa satsstrukturer. Stilfigurer som kunde överföras från ett språk till ett annat genom bokstavlig översättning lyckades maskinöversättarna dock bevara. I gengäld producerade maskinöversättarna mest stilförändringar i olika upprepande stilfigurer. Gällande ord och uttryck som bidrar till poetisk stil lyckades maskinöversättarna mest bevara orden kopplade till naturen och olika sinnesupplevelser. Ord som verkade vara eget påhittade kunde maskinöversättarna däremot inte översätta. Dessutom innehöll alla maskinöversättningar grammatiska fel, vilket minskade språkets naturlighet och begriplighet.
Tässä pro gradu -tutkielmassa käsitellään runojen konekääntämistä tyylin näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten nykypäivän konekääntimet kääntävät runon tyyliä. Konekääntimien tuottamia käännöksiä tarkasteltiin tyylipiirteiden säilymisen näkökulmasta, eli kuinka laajalti konekäännöksissä säilyy lähtökielen runoissa esiintyvät tyylipiirteet.
Tutkimusmateriaali koostui kolmesta ruotsinkielisestä modernistista tyylisuuntaa edustavasta runosta: Karin Boyen Min hud är full av fjärilar (1935), Solveig von Schoultzin Måsen (1956) sekä Gunnar Ekelöfin Jag tror på den ensamma människan (1941). Lisäksi tutkielman materiaali koostui näiden runojen konekäännöksistä, jotka käännettiin suomeksi kolmella eri konekääntimellä. Käytetyt konekääntimet olivat tilastopohjainen konekäännin Fiskmö sekä neuroverkkokääntimet Google Kääntäjä sekä DeepL.
Analyysimetodina käytettiin yhdistettyä runo- ja tyylianalyysiä. Analyysi toteutettiin poimimalla lähtökielen runoista niissä esiintyvät runoudelle tyypilliset tyylipiirteet. Tarkastellut piirteet olivat epätyypillinen lauserakenne, kielikuvat, runollisesti tai romanttisesti sekä latautuneet sanat ja ilmaukset. Runoanalyysiä käytettiin ensisijaisesti analyysin ensimmäisessä osassa, jossa lähtökielisten runojen tyylipiirteet on poimittu tekstistä ja niiden merkitystä analysoitiin. Tyylianalyysiä on käytetty sekä lähtökielisten runojen sekä konekäännettyjen runojen tarkastelussa.
Tulokset osoittivat, että sekä Fiskmö että Google Kääntäjä tuottivat kumpikin yhteensä 28 tyylipiirteiden muutosta, kun taas DeepL oli tuottanut yhteensä 29 muutosta. Toisin sanoen näiden tulosten perusteella yllä mainittujen kolmen konekääntimen kyvyissä siirtää tekstin tyyliä kieleltä toiselle ei ole huomattavaa eroa.
Kaikissa konekäännöksissä oli kuitenkin useita tyylipiirteiden muutoksia, mikä vaikutti runotyylin välittymiseen merkittävästi. Epätavallisten lauserakenteiden suhteen konekääntimillä oli taipumus muuttaa lauserakenne yleiskielisempään muotoon. Kielikuvista parhaiten säilyivät ne, jotka oli mahdollista siirtää kieleltä toiselle sananmukaisen kääntämisen avulla. Toisaalta sellaiset kielikuvat, jotka rakentuivat toiston avulla, olivat useimmiten kadonneet konekäännöksistä. Runollista tyyliä välittävistä sanoista ja ilmauksista parhaiten olivat säilyneet luontoon ja erilaisiin aistikokemuksiin liittyvät sanat ja ilmaukset. Runoilijoiden itsekeksimiä sanoja konekääntimet eivät puolestaan kyenneet kääntämään. Lisäksi kaikki konekäännökset sisälsivät käännösvirheitä, mikä vähensi kielen luontevuutta ja ymmärrettävyyttä.
Undersökningsmaterialet bestod av tre svenskspråkiga modernistiska dikter: Karin Boyes Min hud är full av fjärilar (1935), Solveig von Schoultz’ Måsen (1956) och Gunnar Ekelöfs Jag tror på den ensamma människan (1941). Dessutom bestod materialet av finskspråkiga maskinöversättningar av dessa dikter, som blev översatta med tre olika maskinöversättare: Fiskmö, Google Översätt och DeepL. Av dessa maskinöversättare är Fiskmö en statistisk maskinöversättare och både Google Översätt och DeepL är neurala maskinöversättare.
Analysmetod som användes var en kombinerad dikt- och stilanalys. Analysen genomfördes genom att att extrahera och granska de stilistiska drag som kännetecknar poesi. Stildrag som analyserades var ovanliga satsstrukturer, stilfigurer, poetiskt eller romantiskt laddade ord och uttryck. Diktanalys användes främst i den första delen av analysen, där stildrag i originaldikterna extraherades från texten och dess betydelse granskades. Stilanalys användes för att undersöka framkommandet av stildrag i både originaldikterna och maskinöversatta dikterna.
Resultaten visar att både Fiskmö och Google Översätt producerade sammanlagt 28 stilförändringar medan DeepL producerade sammanlagt 29 stilförändringar. Det vill säga att enligt dessa resultat finns det inte betydliga skillnader mellan dessa tre maskinöversättares förmågor att överföra stil i maskinöversättningarna.
Stilförändringar fanns dock i alla maskinöversättningar och de påverkade den poetiska stilen i maskinöversättningarna märkbart. Gällande ovanliga satsstrukturer hade maskinöversättarna tendensen att ändra satserna till mer normativa satsstrukturer. Stilfigurer som kunde överföras från ett språk till ett annat genom bokstavlig översättning lyckades maskinöversättarna dock bevara. I gengäld producerade maskinöversättarna mest stilförändringar i olika upprepande stilfigurer. Gällande ord och uttryck som bidrar till poetisk stil lyckades maskinöversättarna mest bevara orden kopplade till naturen och olika sinnesupplevelser. Ord som verkade vara eget påhittade kunde maskinöversättarna däremot inte översätta. Dessutom innehöll alla maskinöversättningar grammatiska fel, vilket minskade språkets naturlighet och begriplighet.
Tässä pro gradu -tutkielmassa käsitellään runojen konekääntämistä tyylin näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten nykypäivän konekääntimet kääntävät runon tyyliä. Konekääntimien tuottamia käännöksiä tarkasteltiin tyylipiirteiden säilymisen näkökulmasta, eli kuinka laajalti konekäännöksissä säilyy lähtökielen runoissa esiintyvät tyylipiirteet.
Tutkimusmateriaali koostui kolmesta ruotsinkielisestä modernistista tyylisuuntaa edustavasta runosta: Karin Boyen Min hud är full av fjärilar (1935), Solveig von Schoultzin Måsen (1956) sekä Gunnar Ekelöfin Jag tror på den ensamma människan (1941). Lisäksi tutkielman materiaali koostui näiden runojen konekäännöksistä, jotka käännettiin suomeksi kolmella eri konekääntimellä. Käytetyt konekääntimet olivat tilastopohjainen konekäännin Fiskmö sekä neuroverkkokääntimet Google Kääntäjä sekä DeepL.
Analyysimetodina käytettiin yhdistettyä runo- ja tyylianalyysiä. Analyysi toteutettiin poimimalla lähtökielen runoista niissä esiintyvät runoudelle tyypilliset tyylipiirteet. Tarkastellut piirteet olivat epätyypillinen lauserakenne, kielikuvat, runollisesti tai romanttisesti sekä latautuneet sanat ja ilmaukset. Runoanalyysiä käytettiin ensisijaisesti analyysin ensimmäisessä osassa, jossa lähtökielisten runojen tyylipiirteet on poimittu tekstistä ja niiden merkitystä analysoitiin. Tyylianalyysiä on käytetty sekä lähtökielisten runojen sekä konekäännettyjen runojen tarkastelussa.
Tulokset osoittivat, että sekä Fiskmö että Google Kääntäjä tuottivat kumpikin yhteensä 28 tyylipiirteiden muutosta, kun taas DeepL oli tuottanut yhteensä 29 muutosta. Toisin sanoen näiden tulosten perusteella yllä mainittujen kolmen konekääntimen kyvyissä siirtää tekstin tyyliä kieleltä toiselle ei ole huomattavaa eroa.
Kaikissa konekäännöksissä oli kuitenkin useita tyylipiirteiden muutoksia, mikä vaikutti runotyylin välittymiseen merkittävästi. Epätavallisten lauserakenteiden suhteen konekääntimillä oli taipumus muuttaa lauserakenne yleiskielisempään muotoon. Kielikuvista parhaiten säilyivät ne, jotka oli mahdollista siirtää kieleltä toiselle sananmukaisen kääntämisen avulla. Toisaalta sellaiset kielikuvat, jotka rakentuivat toiston avulla, olivat useimmiten kadonneet konekäännöksistä. Runollista tyyliä välittävistä sanoista ja ilmauksista parhaiten olivat säilyneet luontoon ja erilaisiin aistikokemuksiin liittyvät sanat ja ilmaukset. Runoilijoiden itsekeksimiä sanoja konekääntimet eivät puolestaan kyenneet kääntämään. Lisäksi kaikki konekäännökset sisälsivät käännösvirheitä, mikä vähensi kielen luontevuutta ja ymmärrettävyyttä.