”Kuka valvoo ja ketä” : Analyysi eduskunnan oikeusasiamiehen tarkastuspöytäkirjoista sijaishuollon laitoksissa 2016–2020

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan eduskunnan oikeusasiamiehen tekemää laillisuusvalvontaa lastensuojelun sijaishuollossa. Tarkastelun kohteena oli eduskunnan oikeusasiamiehen tekemät tarkastuspöytäkirjat, jotka oli koostettu oikeusasiamiehen valvontakäynneiltä. Tarkastuspöytäkirjat kohdistuvat laitosluvilla toimiviin lastensuojelun sijaishuollon sijaishuoltoyksiköihin. Tutkielman aineistona on oikeusasiamiehen tarkastuspöytäkirjat ja tavoitteena on selvittää, millaisia keskeisiä asioita tarkastuspöytäkirjoista nousee.

Tutkielman teoreettisessa taustassa käsitellään lastensuojelun sijaishuollon määrittelyä ja valvontaa aiempien tutkimusten ja kirjallisuuden perusteella. Sijaishuoltoa on käsitelty rajoitustoimenpiteiden, omavalvonnan ja hyvän kohtelun suunnitelman näkökulmista. Omavalvonnalle on annettu sijaishuollon valvonnassa suuri painoarvo ja merkitys. Sijaishuollon ja valvontavastuussa olevien viranomaisten toimintaa avataan sijaishuollon valvonnan eri näkökulmista. Valvontaprosessi kuvantuu tutkielmassa taustateorian kautta.

Tutkielma on laadullinen ja aineistoa on analysoitu sisällönanalyysin avulla. Analyysi tuo esiin millaisia asioita ja asia sisältöjä tarkastuspöytäkirjoista nousi esille. Tarkastuspöytäkirjat kuvantavat myös tarkastuskäynnin sisältöä ja rakennetta. Tarkastuspöytäkirjat ovat eduskunnan oikeusasiamiehen tuottama raportti, joka perustuu siihen tietoon, jota oikeusasiamies tuottaa valvontakäynniltä. Eduskunnan oikeusasiamies hoitaa tehtäväänsä omasta institutionaalisesta roolistaan. Eduskunnan oikeusasiamiehen rooli laillisuusvalvonnassa on pureutua epäkohtiin. Tällöin tarkastelun ulkopuolelle voi jäädä muunlaisia kokemuksia ja näkemyksiä. Eduskunnan oikeusasiamies on julkaissut ne tarkastuspöytäkirjat, joilla katsoo olevan merkitystä laajemmin. Tai niiden asiasisällön julkaisuarvon katsotaan olevan hyödynnettävissä käytännön sijaishuollon toteuttamiseen ja kehittämiseen.

Tutkielman tulosten perusteella voidaan todeta, että sijaishuoltoyksiköissä ei tunneta riittävästi lastensuojelulakia. Mikä näyttäytyy siten, että rajoitustoimien lisäksi säännöt ovat selkeästi aihealue, joka on hankalasti ymmärrettävissä, niin lasten kuin työntekijöiden näkökulmasta . Tämän lisäksi lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä ei pysty toteuttamaan riittävästi valvontavastuutaan ja tekemään lapsikeskeistä valvontaa, joka muun muassa mahdollistaisi sitä, että mahdolliset puutteet ja rikkeet rajoitustoimien osalta voisivat tulla oikea-aikaisemmin esille.