Hallinnasta ihmisoikeuksiin: Rajaturvallisuuden ja haavoittuvassa asemassa olevien suojelun tavoitteet uudessa EU:n maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksessa
Peltonen, Noora (2024)
Peltonen, Noora
2024
Hallintotieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-05-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202404244512
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202404244512
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa analysoin Euroopan unionin muuttoliike- ja turvapaikkapoliittisen uudistuksen (New Pact on Migration and Asylum) kontekstissa rajavalvontatoimenpiteiden ja haavoittuvien ryhmien suojelun välistä suhdetta. Tarkastelen diskurssianalyysin keinoin, miten haavoittuvuus ja ihmisoikeuksien suojelu suhteutuvat rajojen hallintaan ja sääntelemättömän muuttoliikkeen torjuntaan. Tapa, jolla muuttoliikettä kuvataan EU:n asiakirjoissa ja unionin päivittäisessä poliittisessa retoriikassa, on usein ristiriitaista ja viime vuosikymmenten aikana unionin maahanmuuttopolitiikka on keskittynyt yhä enemmän muuttoliikkeiden hallintaan ja rajoittamiseen. Komissio on kuitenkin korostanut uuden sopimuksen edustavan inhimillistä ja kestävää lähestymistapaa. Tätä taustaa vasten on ajankohtaista tarkastella, miten EU:n rajavalvontatoimenpiteet ja haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten suojelu kytkeytyvät toisiinsa uuden maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen viitekehyksessä.
Tutkielman teoreettinen tausta muodostuu haavoittuvaisuuden, rajan ja humanitaarisen rajan käsitteistä. Haavoittuvaisuuden tarkastelu lähtee huomiosta, jonka mukaan haavoittuvaisuutta käsitellään maahanmuuttoa koskevissa oikeudellisissa asiakirjoissa ja politiikassa usein itsestään selvänä ilmiönä, vaikka haavoittuvaisuus on käsitteenä monitulkintainen. Luvussa avataan erilaisia lähtökohtia haavoittuvaisuuden ymmärtämiseen ja tarkastellaan, miten erilaiset määrittelyt vaikuttavat poliittiseen päätöksentekoon. Rajaa lähestytään tutkielmassa sosiaalisesti rakentuneena konstruktiona, jonka tarkoituksena on luoda erotteluja asioiden, paikkojen ja ihmisten välille. Raja ymmärretään myös dynaamisena ja moniulotteisena, jolloin korostetaan rajan muuttuvaa luonnetta. Rajat eivät merkitse vain viivoja valtionalueiden välillä, vaan ne ovat läsnä kaikkialla missä rajaamista tapahtuu. Tutkielmassa tunnistetaan myös, että eri ryhmiin kuuluvat ihmiset kohtaavat ja kokevat rajat eri tavoin. Haavoittuvaisuuden ja rajan käsitteet tuodaan yhteen humanitaarisen rajan käsitteen kautta. Humanitaariset rajat ilmentävät monimutkaisia poliittisia ja sosiaalisia tiloja, joissa muuttoliikkeiden valvonnan ja ihmisoikeuksien suojelun tavoitteet yhdistyvät. Lopuksi luvussa perehdytään EU:n maahanmuuttopolitiikan turvallistamisen ja ulkoistamisen kehitykseen. Esitellyt tavat ymmärtää rajoja ja haavoittuvaisuutta sekä katsaus muuttoliikepolitiikan viime vuosikymmenten aikaiseen kehitykseen rakentavat pohjan haavoittuvaisuuden ja EU:n rajojen hallinnan analysoinnille uuden muuttoliike- ja turvapaikkapolitiikan sopimuksen kontekstissa.
Tutkimusaineisto koostuu yhteensä kuudesta New Pactia koskevasta Euroopan komission dokumentista vuosilta 2020 ja 2024. Tarkastelun kohteena ovat uuden sopimuksen viisi keskeistä lainsäädäntöehdotusta, joita komissio ehdotti vuonna 2020 sekä komission tiedonanto vuodelta 2024 koskien maahanmuutto- ja turvapaikka-asioissa neljän viime vuoden aikana saavutettuja tuloksia ja New Pactin uudistuksia. Aineistoa analysoidaan diskurssianalyysin keinoin, jolloin kielenkäyttö ymmärretään sekä sosiaalisen todellisuuden rakentajana että yhteiskunnallisten rakenteiden tuloksena ja keinona uusintaa näitä rakenteita.
Analyysin tuloksena aineistosta paikannetaan neljä diskurssia: turvallisuusdiskurssi, humanitaarinen diskurssi, oikeuksien toteutumisen diskurssi ja luokitteludiskurssi. Analyysista käy ilmi, että turvallisuusdiskurssilla on aineistossa vahva asema ja rajan tehtävänä on ehkäistä sääntelemätöntä muuttoliikettä ja seuloa mahdollisia turvallisuusuhkia. Humanitaarisessa diskurssissa rajan puolestaan tulee tarjota suojaa sitä tarvitseville kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisesti. Oikeuksien toteutumisen diskurssissa keskiössä ovat haavoittuvien ihmisten, etenkin lasten, erityinen asema ja oikeudet. Luokitteludiskurssissa rajan tehtäväksi määrittyy seuloa rajalle tulevista ihmisistä ’järjestelmän väärinkäyttäjät’ ja ’hyödylliset kyvyt’. Analyysista käy ilmi, että rajalla on valikoiva rooli suhteessa niihin ihmisiin, jotka sen kohtaavat. Vaikka aineistosta on paikannettavissa turvapaikanhakijoiden suojelun tavoite, painopiste on rajan roolissa EU:n sisäisen turvallisuuden ylläpitäjänä. Lisäksi tutkimustuloksista voidaan huomata, että näennäisesti vastakkaiset tavoitteet ihmisoikeuksien suojelun ja rajaturvallisuuden välillä pyritään integroimaan osaksi kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa nämä tavoitteet yhteensovitetaan. Tutkielmassa keskeiseksi nousee kysymys siitä, keitä humanitaarinen raja suojelee.
Tutkielman teoreettinen tausta muodostuu haavoittuvaisuuden, rajan ja humanitaarisen rajan käsitteistä. Haavoittuvaisuuden tarkastelu lähtee huomiosta, jonka mukaan haavoittuvaisuutta käsitellään maahanmuuttoa koskevissa oikeudellisissa asiakirjoissa ja politiikassa usein itsestään selvänä ilmiönä, vaikka haavoittuvaisuus on käsitteenä monitulkintainen. Luvussa avataan erilaisia lähtökohtia haavoittuvaisuuden ymmärtämiseen ja tarkastellaan, miten erilaiset määrittelyt vaikuttavat poliittiseen päätöksentekoon. Rajaa lähestytään tutkielmassa sosiaalisesti rakentuneena konstruktiona, jonka tarkoituksena on luoda erotteluja asioiden, paikkojen ja ihmisten välille. Raja ymmärretään myös dynaamisena ja moniulotteisena, jolloin korostetaan rajan muuttuvaa luonnetta. Rajat eivät merkitse vain viivoja valtionalueiden välillä, vaan ne ovat läsnä kaikkialla missä rajaamista tapahtuu. Tutkielmassa tunnistetaan myös, että eri ryhmiin kuuluvat ihmiset kohtaavat ja kokevat rajat eri tavoin. Haavoittuvaisuuden ja rajan käsitteet tuodaan yhteen humanitaarisen rajan käsitteen kautta. Humanitaariset rajat ilmentävät monimutkaisia poliittisia ja sosiaalisia tiloja, joissa muuttoliikkeiden valvonnan ja ihmisoikeuksien suojelun tavoitteet yhdistyvät. Lopuksi luvussa perehdytään EU:n maahanmuuttopolitiikan turvallistamisen ja ulkoistamisen kehitykseen. Esitellyt tavat ymmärtää rajoja ja haavoittuvaisuutta sekä katsaus muuttoliikepolitiikan viime vuosikymmenten aikaiseen kehitykseen rakentavat pohjan haavoittuvaisuuden ja EU:n rajojen hallinnan analysoinnille uuden muuttoliike- ja turvapaikkapolitiikan sopimuksen kontekstissa.
Tutkimusaineisto koostuu yhteensä kuudesta New Pactia koskevasta Euroopan komission dokumentista vuosilta 2020 ja 2024. Tarkastelun kohteena ovat uuden sopimuksen viisi keskeistä lainsäädäntöehdotusta, joita komissio ehdotti vuonna 2020 sekä komission tiedonanto vuodelta 2024 koskien maahanmuutto- ja turvapaikka-asioissa neljän viime vuoden aikana saavutettuja tuloksia ja New Pactin uudistuksia. Aineistoa analysoidaan diskurssianalyysin keinoin, jolloin kielenkäyttö ymmärretään sekä sosiaalisen todellisuuden rakentajana että yhteiskunnallisten rakenteiden tuloksena ja keinona uusintaa näitä rakenteita.
Analyysin tuloksena aineistosta paikannetaan neljä diskurssia: turvallisuusdiskurssi, humanitaarinen diskurssi, oikeuksien toteutumisen diskurssi ja luokitteludiskurssi. Analyysista käy ilmi, että turvallisuusdiskurssilla on aineistossa vahva asema ja rajan tehtävänä on ehkäistä sääntelemätöntä muuttoliikettä ja seuloa mahdollisia turvallisuusuhkia. Humanitaarisessa diskurssissa rajan puolestaan tulee tarjota suojaa sitä tarvitseville kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisesti. Oikeuksien toteutumisen diskurssissa keskiössä ovat haavoittuvien ihmisten, etenkin lasten, erityinen asema ja oikeudet. Luokitteludiskurssissa rajan tehtäväksi määrittyy seuloa rajalle tulevista ihmisistä ’järjestelmän väärinkäyttäjät’ ja ’hyödylliset kyvyt’. Analyysista käy ilmi, että rajalla on valikoiva rooli suhteessa niihin ihmisiin, jotka sen kohtaavat. Vaikka aineistosta on paikannettavissa turvapaikanhakijoiden suojelun tavoite, painopiste on rajan roolissa EU:n sisäisen turvallisuuden ylläpitäjänä. Lisäksi tutkimustuloksista voidaan huomata, että näennäisesti vastakkaiset tavoitteet ihmisoikeuksien suojelun ja rajaturvallisuuden välillä pyritään integroimaan osaksi kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa nämä tavoitteet yhteensovitetaan. Tutkielmassa keskeiseksi nousee kysymys siitä, keitä humanitaarinen raja suojelee.