”…kotikäynnillä nähty valkoista jauhetta pöydällä…”: Retoriset keinot alakouluikäisten lasten kiireellisen sijoituksen päätöksissä

Abstract

Lastensuojelun kiireellisten sijoitusten määrä on ollut Suomessa jatkuvassa kasvussa 2000-luvulla, eikä sijoitusten kasvua ole onnistuttu hillitsemään, vaikka tähän on valtakunnallisesti pyritty esimerkiksi lastensuojelulakiin tehdyin muutoksin. Kiireelliset sijoitukset tulevat yhteiskunnalle taloudellisesti ja inhimillisesti kalliiksi. Inhimillisesti tarkastellen kiireellinen sijoitus on äärimmäinen puuttuminen ihmisten elämään ja yksityisyyteen. Kiireellisiä sijoituksia ja niiden vaikuttavuutta ei ole Suomessa toistaiseksi tutkittu kovinkaan paljon. Tutkielman tavoitteena selvittää, millaisia retorisia keinoja sosiaalityöntekijät käyttävät perustellessaan riskiarvioita 7–12-vuotiaiden lasten terveyttä tai kehitystä vakavasti vaarantavista tekijöistä sekä välittömästä vaarasta lastensuojelun kiireellisen sijoituksen päätöksissä. Tutkielma tuottaa samalla tietoa siitä, millaisilla perusteilla 7–12-vuotiaita lapsia sijoitettiin kiireellisesti vuonna 2017. Tutkimuskysymykset ovat 1) Millä perusteilla alakouluikäisiä lapsia sijoitetaan kiireellisesti ja 2) Mitä retorisia keinoja sosiaalityöntekijät käyttävät perustellessaan kiireellisen sijoituksen tarvetta. Tutkielman aineistona on erään eteläsuomalaisen suuren kunnan lastensuojelun kiireellisen sijoituksen päätösasiakirjoja vuodelta 2017. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii Eileen Munron kehittämä viisiportainen riskinarviointimenetelmä. Tutkielmassa tarkastellaan kiireellisen sijoituksen päätöksiä sosiaalisen konstruktionismin viitekehyksestä käsin. Tutkielman menetelmänä on retorinen analyysi. Alakouluikäisten lasten kiireellisen sijoituksen taustalla oleviksi syiksi paljastuvat vanhemman mielenterveysongelmat, vanhemman päihteidenkäyttö, aikuisten välinen väkivalta, lapseen kohdistuva väkivalta ja lapsen oireilu. Yleisiin aineistossa esiintyvä syy kiireelliselle sijoitukselle on vanhemman päihteidenkäyttö. Aineiston analyysi paljastaa yleisimmin käytetyiksi retorisiksi keinoiksi ”tosiasiat puhuvat puolestaan”, yksityiskohdilla ja kertomuksilla vakuuttamisen sekä puhujakategorioilla oikeuttamisen. Aineiston perusteella alakouluikäisten lasten kohdalla kiireellisen sijoituksen taustalla on lähestulkoon aina vanhemmuuden puutteet. Kiinnostava havainto aineistossa on myös se, että suuri osa kiireellisen sijoituksen päätöksistä tehtiin asianosaisten suostumuksella tai jonkun asianomaisen aloitteesta. Tutkielma tuottaa kaivattua lisätietoa siitä, millaisissa tilanteissa ja millaisin perustein alakouluikäisiä lapsia sijoitetaan kiireellisesti.