”Lapsella on ne mahdollisuudet, jos me luodaan ne mahdollisuudet”: Varhaiskasvattajien rakentama puhe haastavan käytöksen syistä sekä haastavasti käyttäytyvän lapsen mahdollisuuksista

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaista puhetta varhaiskasvatuksessa työskentelevät tiimit rakentavat lapsista, joilla on ulospäin suuntautuvia käytöksen haasteita. Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita siitä, miten kasvattajat kuvaavat haastavan käytöksen taustalla vaikuttavia syitä. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin, millaisina kasvattajat kuvaavat haastavasti käyttäytyvän lapsen mahdollisuuksia kasvaa ja kehittyä. Kasvattajien uskomuksia käyttäytymisen muovautuvuudesta sekä sen vaikutuksista lapsen mahdollisuuksiin tarkasteltiin Carol Dweckin (2000) kasvun ajattelutavan teoriaa hyödyntäen.

Tutkimus toteutettiin laadullisesti ryhmähaastatteluja hyödyntäen. Aineisto koostuu neljästä ryhmähaastattelusta, joissa oli mukana yhteensä 12 varhaiskasvattajaa. Ryhmät koostuivat keskenään työskentelevistä varhaiskasvatuksen opettajista, lastenhoitajista ja avustajista, joilla oli yhteinen kokemus käytöksen haasteista lapsiryhmässä. Analyysi toteutettiin teoriaohjaavasti sisällönanalyysin keinoin.

Tuloksissa kasvattajien puhe käytöksen haasteiden syistä näyttäytyi moninaisena. Haasteiden taustalla nähtiin vaikuttavan tekijöitä, jotka liittyivät lapseen itseensä, kuten lapsen mahdolliseen diagnoosiin, itsesäätelyn haasteisiin, kielen ja kommunikaation haasteisiin, sekä kasvun keskeneräisyyteen. Lisäksi käytöksen haasteiden nähtiin johtuvan ympäristöön, kuten ympäristön kuormittavuuteen, perheisiin ja kasvatukseen sekä yhteiskunnan ilmiöihin liittyvistä tekijöistä.

Aineistossa oli nähtävissä puhetta, joka korosti käyttäytymisen muovautuvuutta ja uskoa lapsen mahdollisuuksiin, mutta myös puhetta, joka toi esiin uskomuksia käyttäytymisen pysyvyydestä ja huolta lapsen mahdollisuuksista. Lisäksi kasvattajat toivat esiin lasta tukevan ja ymmärtävän kasvuympäristön merkityksen haastavasti käyttäytyvän lapsen mahdollisuuksia määrittävänä tekijänä. Toisaalta aineistossa tuotiin esille myös mahdollisuuksien rajallisuutta korostavia ilmaisuja lapselle annettavasta tuesta huolimatta.

Tutkimus tuo näkyväksi varhaiskasvatuksen kentällä vaikuttavia puhetapoja käytöksen haasteista ja haastavasti käyttäytyvistä lapsista sekä heidän mahdollisuuksistaan. Kasvattajien välisessä keskustelussa on nähtävillä varhaisen, yksilöllisen tuen merkityksen tunnistaminen, mitä voidaan pitää yhtenä suomalaisen varhaiskasvatuksen ominaispiirteistä. Vastaavasti tutkimus kuitenkin alleviivaa tarvetta lisätä ymmärrystä käytöksen haasteista ja käyttäytymisen muovautuvuudesta varhaiskasvatuksen kentällä.