"Et aikuinen mukana siellä leikissä on ykkösjuttu": 3–5-vuotiaiden lasten itsesäätely lasten omaehtoisessa leikissä varhaiskasvatuksen opettajien silmin

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella varhaiskasvatuksen opettajien kokemusten ja näkemysten myötä 3–5-vuotiaiden lasten itsesäätelyä lasten omaehtoisessa leikissä. Tutkielmassa halutaan selvittää, miten varhaiskasvatuksessa lasten itsesäätelyn tuen tarve ilmenee omaehtoisen leikin aikana sekä tarkastella, millaisin pedagogisin keinoin varhaiskasvatuksen opettajat sitä tukevat. Tarkoituksena on tuoda esille opettajien subjektiivisia kokemuksia ja toimintatapoja, jotta lapsen itsesäätelyn tuen tarpeen ilmenemistä ja tukemista omaehtoisessa leikissä voidaan tarkastella ja kehittää.

Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena haastattelemalla neljää 3–5-vuotiaiden kanssa työskentelevää tai työskennellyttä varhaiskasvatuksen opettajaa. Teemahaastatteluilla kerätty aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Analyysin myötä löydettiin kaksi luokkaa itsesäätelyn tuen tarpeen ilmenemisen kuvaamiseksi: fyysinen ilmaisu ja verbaalinen ilmaisu. Pedagogista tuen toimintaa opettajat kuvasivat kolmen luokan kautta: vuorovaikutuksellinen tuki, apuvälineiden hyödyntäminen sekä leikkitilanteen organisointi.

Tutkielman tuloksista ilmenee, että varhaiskasvatuksen opettajat tunnistavat itsesäätelyn merkityksen omaehtoisen leikin onnistumisessa. He kuvailevat itsesäätelyn tuen tarpeen ilmenemistä leikkitilanteissa monipuolisesti lapsen kehollisten ja sanallisten viestien myötä. Kyseisten havaintojen mukaan lapset ilmentävät itsesäätelyn tuen tarvetta siis monin eri tavoin eri voimakkuuksilla, jolloin opettajien mukaan korostuu lapsen tunteminen sekä aikuisen läsnäolon tarpeellisuus. Tulokset osoittavat myös, että opettajilla on useita toimivia pedagogisia keinoja lapsen itsesäätelyn tukemiseksi omaehtoisessa leikissä. Suurin tuki tapahtuu vuorovaikutuksessa, jolloin koko varhaiskasvatustiimin yhteinen näkemys omaehtoisesta leikistä ja siihen liittyvästä aikuisen toiminnasta korostuu. Kokonaisuudessaan opettajien kuvailema pedagoginen toiminta sivusi hyvin tämänhetkistä tutkimustietoa, mikä viittaa siihen, että heillä on hyvinkin ajankohtaista tietotaitoa lapsen itsesäätelyn haasteiden tunnistamiseen ja tukemiseen.