Henkilötietojen suoja yksityisissä turvallisuuspalveluissa : vartijat ja järjestyksenvalvojat henkilötietojen käsittelijöinä ja julkisen vallan käyttäjinä
Tyynismaa, Sanni (2024)
Tyynismaa, Sanni
2024
Hallintotieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-05-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202404244484
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202404244484
Tiivistelmä
Yksityisten turvallisuuspalveluiden koulutusta, ohjausta ja valvontaa koskevan lainsäädännön ja käytännön tarkistaminen tuli ajankohtaiseksi vuonna 2023 sen jälkeen, kun vartijoihin ja järjestyksenvalvojiin oli kohdistunut useita työtehtäviin liittyviä rikosepäilyitä. Vakavimpien epäilyiden lisäksi julkisuudessa oli tapauksia, joissa toimijoiden raportoitiin käsitelleen henkilötietoja tavalla, joka on saattanut olla vastoin sekä yksityisiä turvallisuuspalveluita koskevaa sääntelyä että tietosuojalainsäädäntöä. Lisäksi yksityiset turvallisuuspalvelut käyttävät tehtävissään julkista valtaa perustuslain 124 §:n nojalla säädetyn yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain mukaisesti. Tämä johtaa väistämättä siihen, että vartioimisliike- ja järjestyksenvalvojatoimintaan sovelletaan alan erityislainsäädännön ohella myös muita perusoikeuksien suojaamiseksi säädettyjä vaatimuksia. Tutkielman tehtävänä on siten selvittää, millaiselle normipohjalle henkilötietojen käsittely yksityisissä turvallisuuspalveluissa perustuu ja millaisia henkilötietojen käsittelyä sisältäviä tehtäviä toimintaan lukeutuu, millainen vaikutus perustuslain 124 §:stä johtuvalla sääntelyllä tällaiseen henkilötietojen käsittelyyn on ja millaista henkilötietojen käsittelyä voidaan pitää merkittävänä julkisen vallan käyttönä.
Tutkielma on lainopillinen ja lähestyy aihetta informaatio-oikeudellisista, valtiosääntöoikeudellisista ja hallinto-oikeudellisista näkökulmista. Tutkielman tavoitteena on tuottaa systematisoinnin ja tulkinnan avulla koherentti kokonaisuus yksityisiä turvallisuuspalveluita velvoittavasta tietosuojalainsäädännöstä. Aineisto koostuu siten ennen kaikkea relevanteista säädöksistä ja sopimuksista sekä tarvittaessa lainvalmisteluaineistosta ja oikeuskäytännöstä. Säädösten keskinäisten suhteiden rakentamiseksi sekä tulkinnan tukemiseksi aineistoon sisältyy myös oikeuskirjallisuutta ja yksityistä turvallisuusalaa koskevia tutkimuksia.
Tutkielma esittää yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain henkilötietojen käsittelyä koskevien säännösten olevan riittäviä nykyisen käytännön osalta. Mikäli toimintaan tuodaan mukaan haalarikameroiden käyttöä, tulisi lainsäädäntöä mahdollisesti tarkentaa. Sellaisenaan lainsäädäntö ei kiellä tällaisen kameravalvonnan käyttämistä, mutta toimintaan soveltuvat tietosuojaperiaatteet eivät myöskään välttämättä salli sitä. Kameravalvontaa erityisesti koskevaa lainsäädäntöä ei ole, vaan siihen sovelletaan muun muassa Euroopan unionin tietosuoja-asetusta. Yksityisten turvallisuuspalveluiden suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn soveltuvat säädökset valikoituvat jokseenkin monimutkaisessa prosessissa, jota ohjaa perustuslain 124 §:n kautta määrittyvä vartijoiden ja järjestyksenvalvojien asema ikään kuin viranomaisten ja yksityisten välissä. Yhtäältä vartijat ja järjestyksenvalvojat ovat rikosoikeudellisessa mielessä virkamiehiä, toisaalta laissa määriteltyjen tehtäviensä kautta turvallisuusviranomaisiin rinnastumattomia henkilötietojen käsittelijöitä. Samalla vartijan ja järjestyksenvalvojan toimivaltuudet eivät usein eroa suuresti kenen tahansa yksityishenkilön jokamiehenoikeuksista.
Tutkielma on lainopillinen ja lähestyy aihetta informaatio-oikeudellisista, valtiosääntöoikeudellisista ja hallinto-oikeudellisista näkökulmista. Tutkielman tavoitteena on tuottaa systematisoinnin ja tulkinnan avulla koherentti kokonaisuus yksityisiä turvallisuuspalveluita velvoittavasta tietosuojalainsäädännöstä. Aineisto koostuu siten ennen kaikkea relevanteista säädöksistä ja sopimuksista sekä tarvittaessa lainvalmisteluaineistosta ja oikeuskäytännöstä. Säädösten keskinäisten suhteiden rakentamiseksi sekä tulkinnan tukemiseksi aineistoon sisältyy myös oikeuskirjallisuutta ja yksityistä turvallisuusalaa koskevia tutkimuksia.
Tutkielma esittää yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain henkilötietojen käsittelyä koskevien säännösten olevan riittäviä nykyisen käytännön osalta. Mikäli toimintaan tuodaan mukaan haalarikameroiden käyttöä, tulisi lainsäädäntöä mahdollisesti tarkentaa. Sellaisenaan lainsäädäntö ei kiellä tällaisen kameravalvonnan käyttämistä, mutta toimintaan soveltuvat tietosuojaperiaatteet eivät myöskään välttämättä salli sitä. Kameravalvontaa erityisesti koskevaa lainsäädäntöä ei ole, vaan siihen sovelletaan muun muassa Euroopan unionin tietosuoja-asetusta. Yksityisten turvallisuuspalveluiden suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn soveltuvat säädökset valikoituvat jokseenkin monimutkaisessa prosessissa, jota ohjaa perustuslain 124 §:n kautta määrittyvä vartijoiden ja järjestyksenvalvojien asema ikään kuin viranomaisten ja yksityisten välissä. Yhtäältä vartijat ja järjestyksenvalvojat ovat rikosoikeudellisessa mielessä virkamiehiä, toisaalta laissa määriteltyjen tehtäviensä kautta turvallisuusviranomaisiin rinnastumattomia henkilötietojen käsittelijöitä. Samalla vartijan ja järjestyksenvalvojan toimivaltuudet eivät usein eroa suuresti kenen tahansa yksityishenkilön jokamiehenoikeuksista.