Valtasuhteet mielenterveyspalveluissa: Kuvauksia potilaista ja ammattilaisista

Abstract

Mielenterveysongelmien aiheuttamat inhimilliset ja taloudelliset haitat ovat lisääntyneet Suomessa, vaikka muutoin kansanterveys on vuosikymmenien saatossa kohentunut. Palveluiden saatavuus heikkeni entisestään koronapandemian myötä, eikä hoitovajetta ole sittemmin korjattu. Myös hoidon laatu koetaan yhä useammin huonoksi mielenterveyden häiriöitä sairastavien keskuudessa. Työni tarkoituksena on lisätä ymmärrystä psykiatrisen hoidon laatukysymyksistä valtanäkökulmasta. Vastaan tässä tutkielmassa seuraaviin kysymyksiin: millaisia potilaan ja ammattilaisen välisiä valtasuhteita esitetään keskusteluissa mielenterveyspalveluista, ja mitä potilaan ja ammattilaisen representaatioita näihin valtasuhteisiin liittyy?

Toteutin tutkimuksen aineistolähtöisenä sisällönanalyysinä hyödyntäen Suomi24-alustan anonyymejä keskusteluketjuja, joiden viestittelijöistä suurin osa oli kertomustensa perusteella mielenterveyspotilaita. Tutkimuskysymysten ja eettisten valintojen johdosta lopulliseen aineistoon päätyi 120 viestiä viidestä keskusteluketjusta. Aineistosta löysin neljä pääkategoriaa eriasteisine valtahierarkioineen: ongelmattoman, häivytetyn, sortavan ja haltuunotetun valtasuhteen. Tunnistin lisäksi kuusi erilaista ammattilaisrepresentaatiota sekä neljä potilasrepresentaatiota. Valtaosassa aineistoa hoitokokemukset olivat kielteisiä, ja kertomukset väärinkäytetystä ja vahingollisesta vallasta olivat selvästi yleisempiä kuin myönteiset ja valtaneutraalit kokemukset.

Kielteisten kokemusten yleisyys ei selittyne vain tutkimuskysymyksen muotoilulla tai aineiston kontekstilla. Vaikka internetin anonymiteetti saattaa lisätä ja dramatisoida tarinoita huonoista kokemuksista on hyvin mahdollista, että iso osa huonoista kokemuksista jää piiloon ja epäasiallinen, epäinhimillinen tai potilasturvallisuutta uhkaava kohtelu jää ilmoittamatta. Psykiatristen potilaiden kokemaa kohtelua ja hoidon laatua tulisikin seurata enemmän ja objektiivisesti sekä parantaa potilaiden yhteiskunnallisia vaikutusmahdollisuuksia. Näin voidaan paremmin varmistaa, että potilaan oikeudet toteutuvat ja hoitotulokset ovat hyviä.