”Minua harmittaa jatkuvasti, etten ole poika”: Queer Jo March Pikku naisten suomennosversioissa

Abstract

Tässä työssä tarkastelen Jo Marchin queeriyttä Pikku naisia -romaanin neljässä eri suomennosversiossa. Tavoitteni on selvittää, voiko hahmosta tehdä lähdetekstiä vastaavan queer-luennan suomeksi ja kuinka suomentajien valinnat vaikuttavat queeriin merkityspotentiaaliin. Hyödynnän queer-luennan muodostamisessa ja aineiston valikoinnissa kirjallisuutta, joka päätarkoituksenaan rakentaa ja perustelee queeriä luentaa Pikku naisista ja Jo Marchista. Aineistoni muodostuu kymmenestä otteesta, joita tarkastelen sekä lähdetekstin molemmista tunnetuista versioista että kaikista suomennosversioista.

Tutkielmani taustalla vaikuttaa feministinen ja queer käännösteoria sekä uudelleenkäännösteoria. Menetelmällisesti työ pohjaa Marc Démont’n kolmeen queer-kirjallisuuden käännösstrategiaan, joskin sitä hieman laajentaen. Démont’n malliin kuuluu queeriyttävä, vähemmistöyttävä ja häivyttävä käännösstrategia, ja lisäsin siihen aineistoni pohjalta queeriä merkityspotentiaalia lisäävien ratkaisujen kategorian ja lähdetekstin mukaisen häivyttävän ja vähemmistöyttävän efektin kategorian. Tulokset osoittavat, että suurin osa koko teoksesta laadittujen versioiden käännösratkaisuista on queeriyttäviä; sen sijaan vuonna 1961 ilmestyneessä Kynäbaari Oy:n laatimassa lyhennelmässä ei ole yhtäkään queeriyttävää ratkaisua.

Vastaavantyyppiseen ulkomaiseen tutkimukseen verrattuna on huomattavaa, että Jo March on saanut pääasiassa pitää sukupuolen ja seksuaalisuuden rajoja venyttävän luonteensa suomeksi. Queer-luennan tekeminen sujuu pääosin lähdetekstiä vastaavasti kaikista paitsi lyhennelmäversiosta. Uusin, vuosina 2004 ja 2005 ilmestynyt käännösversio ei ole kuitenkaan merkittävästi edeltäjiään queerimpi, ja ehdotankin, että aika voisi olla kypsä Pikku naisista queeriyttävällä makrostrategialla laaditulle suomennokselle.