Sosiaalisen median vaikutus nuorten kokemaan ilmastoahdistukseen

Abstract

Ilmastonmuutoksen edetessä sen vaikutukset ihmisiin muuttuvat yhä konkreettisimmiksi. Nämä vaikutukset voidaan jaotella välittömiin, eli ilmastonmuutoksen konkreettisiin vaikutuksiin ihmisten elämässä sekä välillisiin, eli tietoisuuden ilmastokriisistä aiheuttamaan ahdistukseen. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, miten nämä välilliset vaikutukset näkyvät suomalaisnuorten ilmastoahdistuksessa sekä ilmastomyönteisessä toiminnassa. Tutkimuksen tutkimuskysymykset ovat: Miten sosiaalisessa mediassa näkyvä ilmastoviestintä vaikuttaa nuorten kokemaan ilmastoahdistukseen? Sekä millaista ilmastotoimijuutta sosiaalinen media mahdollistaa?

Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä keskeiset käsitteet ovat ilmastoahdistus, ilmastotoimijuus sekä ilmastoviestintä. Ilmastoahdistuksella tarkoitetaan ilmastonmuutoksesta johtuvia negatiivisia mielenterveydellisiä vaikutuksia, kuten surua, toivottomuutta ja pelkoa. Suomalaisnuoret kokevat ilmastoahdistusta verrattain paljon. Vaikka ilmastoahdistus voi vaikuttaa mielenterveyteen negatiivisesti, on sillä todettu olevan myös yhteys ilmastotoimijuuteen kannustamiseen. Ilmastotoimijuudella tarkoitetaan ilmastonmuutoksen vastaisia tekoja, joita voidaan toteuttaa monella tasolla yksilöstä hallintoon. Ilmastotoimijuus on yksi ilmastonmuutoksen hillinnän avainkäsitteistä, sillä ilmastokriisin vastainen työ vaatii aktiivisia toimia. Ilmastoviestinnällä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa sosiaalisessa mediassa esiintyvää ilmastoaiheista sisältöä. Ilmastoviestinnällä on tutkittu olevan yhteys sekä ilmastoahdistuksen kokemukseen että ilmastotoimijuuden valmiuteen, minkä takia sävyllä, jolla aiheesta viestitään, on merkitystä.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla haastattelemalla neljää 21–22-vuotiasta nuorta. Haastateltavat valikoituivat sen perusteella, että kaikki kokivat ilmastoahdistusta, ja he muistavat ajan ennen sosiaalisen median tuloa, mutta ovat kuitenkin kasvaneet sen vaikutuksen alaisena. Haastattelut äänitettiin, jonka jälkeen ne litteroitiin kirjalliseen muotoon. Kirjallinen aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla, ja tutkimuskysymysten mukaisesti ilmastoahdistusta sekä ilmastotoimijuutta käsittelevät teemat analysoitiin erikseen.

Analyysiprosessissa ilmastoahdistusta käsittelevä osio jakautui kahteen pääluokkaan: ahdistusta vahvistaviin sekä lieventäviin tekijöihin. Ahdistusta vahvisti erityisesti sosiaalisessa mediassa esiintyvän ilmastoviestinnän negatiivisuus, epävarmuus tiedon luotettavuudesta sekä ilmastonmuutoksen luoman uhan todellistuminen. Ahdistusta lievitti esikuvien ja vertaistuen läsnäolo, konkreettisten ilmastotekojen havainnointi sekä henkilökohtainen ilmastosisällön hallinta. Ilmastotoimijuutta käsitellessä tarkastelu jakautui kolmeen pääluokkaan: minäpystyvyyden kokemukseen, sekä toimijuutta mahdollistaviin ja rajoittaviin tekijöihin. Toimintaa mahdollisti sosiaalisen median kautta saatu informaatio ja vinkit ilmastoystävälliseen toimintaan sekä sen tarjoamat konkreettiset välineet, esimerkiksi second-hand-sovellukset. Toimintaa rajoitti kuitenkin ilmastoviestinnän laajuus ja sosiaalisessa mediassa esiintyvä vastuun välttely.

Työn tulokset osoittavat, kuinka merkittävä rooli sosiaalisella medialla on nuorten kokemuksiin ilmastoahdistuksesta. Etenkin suomalaisnuorten runsaan sosiaalisen median käytön vuoksi voi olettaa, että lähes jokainen kohtaa ilmastoviestintää sosiaalisessa mediassa. Tämän vuoksi ilmastoviestinnän sävyyn tulisi kiinnittää aiempaa enemmän huomiota, sillä se, viestitäänkö ilmastonmuutoksesta pelkoa vai toivoa herättävästi, voi vaikuttaa suuresti nuorten ilmastoahdistuksen kokemuksiin sekä innokkuuteen toimia ilmastonmuutosta vastaan.