Sosiaali- ja terveyspalveluiden integraatio : Organisaatiorakenteen muodostuminen kontingenssiteoreettisesta näkökulmasta

Abstract

Suomalainen sosiaali- ja terveydenhuolto on vuosikymmenten saatossa rakentunut monitasoiseksi järjestelmäksi, jossa palvelut ja vastuut ovat hajautuneet eri toimijoiden ja organisaatioiden välille. Palvelujärjestelmän pirstaleisuus on sekä Suomessa että kansainvälisellä tasolla keskustelua herättänyt ongelma, johon ratkaisua on lähdetty hakemaan palveluintegraatiosta eli sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteensovittamisesta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella palveluintegraatiota organisaatiotason näkökulmasta, jonka avulla voidaan tuottaa tietoa palvelujärjestelmän kehittämiseksi.

Tutkimuksessa palveluintegraation tarkastelu perustuu kontingenssiteoriaan, jonka mukaan organisaatio toimii vuorovaikutuksessa toimintaympäristönsä kanssa. Tarkoituksena on siis tutkia, minkälainen vuorovaikutussuhde toimintaympäristöllä ja organisaatiorakenteella palveluintegraatiossa on. Näin ollen tutkimuksen tehtävänä on vastata kysymykseen ”Miten toimintaympäristö ohjaa organisaatiorakenteen muodostumista palveluintegraatiossa?”. Organisaatiorakennetta arvioidaan kontingenssiteoriassa määriteltyjen ympäristö- ja rakennetyyppien pohjalta.

Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisena eli laadullisena tapaustutkimuksena yhdellä hyvinvointialueella. Aineisto on kerätty puolistrukturoituina yksilöhaastatteluina, joiden kysymykset on muodostettu kontingenssiteoriaan pohjautuen. Haastateltavina on toiminut kohdehyvinvointialueen kolme ylimmän tason viranhaltijaa, jotka ovat organisaatiossa keskeisessä roolissa palveluintegraation suunnittelussa ja toteutuksessa. Aineiston analyysimenetelmänä on toiminut teoriaohjaava sisällönanalyysi.

Tutkimustuloksissa toimintaympäristön ja organisaatiorakenteen välistä suhdetta palveluintegraatiossa nousee kuvaamaan neljä keskeistä käsitettä, jotka ovat dynaamiskompleksinen toimintaympäristö, hybridirakenne, keskus-keihäs-palvelumalli ja moniulotteiset koordinaatiomekanismit. Tulokset osoittavat, että monimutkainen ja muuttuva toimintaympäristö haastaa palveluintegraation toteutusta. Organisaatiorakenne pyrkii sopeutumaan ympäristöstä kumpuaviin vaatimuksiin, jonka myötä palveluita on täytynyt hajauttaa asiakastarpeisiin vastaamiseksi. Palveluintegraatiota hyvinvointialueella on toteutettu keskittämällä palveluita hallinnollisesti saman katon alle alueellisiin sotekeskuksiin. Lisäksi toimintoja on integroitu lisäämällä yksiköiden ja eri hallinnon tasojen välistä koordinaatiota.

Tutkimustulosten perusteella organisaatiorakenne palveluintegraatiossa muodostuu kompleksiseksi toimintaympäristön muuttuvuuteen ja monimutkaisuuteen sopeutumiseksi. Organisaatiorakennetta on haastavaa tulkita yhtä kontingenssiteoreettista rakennetyyppiä kuvaavaksi teorian yksinkertaistavan luonteen vuoksi. Tämä toisaalta osoittaa jatkotutkimuksen tarpeen kontingenssiteorialle erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon kontekstissa. Lisäksi jatkotutkimusaiheeksi ehdotetaan laajempaa kvantitatiivista palveluintegraation tutkimusta, jolla voidaan selvittää syy-seuraussuhteita toimintaympäristön ja organisaatiorakenteen välillä.