”On ehkä ajateltu, että perheen sisäinen dynamiikka toimii.”: Perustoimeentulotuen perhekohtaisuuden edut ja haitat erilaisissa perhetilanteissa

Abstract

Tässä pro gradu –tutkielmassa selvitän, millaisia etuja ja haittoja liittyy siihen, että perustoimeentulotuki on perhekohtainen etuus. Perhekohtaisuudella tarkoitan sitä, että perustoimeentulotuki myönnetään toimeentulotukiperheelle yhteisesti ja tuen määrään vaikuttavat kaikkien perheenjäsenten huomioon otettavat tulot, menot ja varat. Toimeentulotukiperhe voi koostua yhdestä tai useammasta yhteistaloudessa asuvasta laissa määritellystä henkilöstä. Perustoimeentulotuki on viimesijainen etuus, eli sitä voidaan myöntää vain, jos henkilön tai perheen käytettävissä olevat tulot ja varallisuus eivät riitä välttämättömiksi katsottuihin menoihin.

Tutkielmassa erittelen perhekohtaisuuteen liittyviä etuja ja haittoja erilaisissa perhetilanteissa. Sijoitan perhekohtaisen etuuden toiseen kolmesta Gøsta Esping-Andersenin hyvinvointijärjestelmämallista, joita ovat niukka ja tarveharkintainen anglosaksinen malli, keskieurooppalainen perhekeskeinen malli sekä pohjoismainen yksilökohtaisuuteen ja universaaliuteen nojaava malli. Lähestyn Esping-Andersenin hyvinvointiregiimejä Jane Lewisin inspiroimana feministisen hyvinvointivaltiotutkimuksen kehyksessä. Lisäksi arvioin toimeentulotuen perhekäsitystä ja perhekohtaisuutta erityisesti perheiden normatiivisuuden näkökulmasta. Tutkielman aineisto koostuu kuuden aiheen kannalta olennaisen asiantuntijan puolistrukturoiduista haastatteluista. Haastateltavat edustavat Kelaa, perheiden moninaisuuden asiantuntijatahoa sekä lähisuhdeväkivallan parissa työskenteleviä ammattilaisia. Analysoin aineistoa aiemman tutkimuksen ja tiedon pohjalta kriittisestä faktanäkökulmasta käsin.

Haastatteluissa asiantuntijat jakoivat näkemyksen siitä, että perhekohtaisuus on lähtökohtaisesti kannatettava ja luonteva muoto perustoimeentulotuelle. Perhekohtaisena etuus toimiikin lähtökohtaisesti hyvin tilanteessa, jossa normatiivisen perheen kaksi aikuista elävät vakiintuneessa parisuhteessa tehden rationaalista yhteistyötä perheen hyväksi. Asiantuntijoiden mukaan perustoimeentulotuki huomioi lisäksi poikkeuksellisen hyvin lapsen vuoroasumista, ja korostaa positiivisessa mielessä perheen aikuisten elatusvelvollisuutta toisiaan ja lapsiaan kohtaan. Asiantuntijat näkivätkin perustoimeentulotuen eduksi joustavuuden ja monipuolisuuden. Järjestelmään sisältyvä perhekohtainen tulovalvonta ja asiakaspalvelu voivat myös parhaimmillaan tuoda esiin perheen avun tarpeita kuten riippuvuuksiin tai väkivaltaan liittyviä ongelmia. Samalla perhekohtaisuuden haittapuolet tulevat asiantuntijoiden mukaan esiin juuri tilanteessa, jossa perhe tai sen tilanne poikkeaa merkittävästi toimeentulotuen perhekäsityksestä. Perhekohtaisuuden vaikutuksia ei kuitenkaan voida täysin mitätöidä päivittämällä toimeentulotuen perheideaalia, vaan perhekohtaisuus sisältää perhekäsityksen lisäksi elatusvelvollisuuden tuottamat rakenteet. Perhenormista poikkeavia tilanteita voivat olla esimerkiksi avoliitto tuoreessa suhteessa, toisen puolison opiskelujakso, riippuvuuksia tai muita käyttäytymisen hallinnan ongelmia tuottavat sairaudet, väkivalta perheessä sekä monikko- ja erityislapsiperheiden, apila- tai yhden vanhemman perheiden tilanteet. Myös alaikäisen lapsen tulojen huomioiminen menoina toimeentulotuen laskelmalla voi asiantuntijoiden mukaan vahvistaa köyhyyden ylisukupolvisuutta. Perustoimeentulotuen asiakkaiden yksityisyyden suoja suhteessa puolisoon ei myöskään toteudu yhdenvertaisesti muiden ihmisten kanssa, sillä liitteenä toimitettavat laskut maksetaan ja eritellään yhteisen toimeentulotukipäätöksen ohessa. Aineistossa vastuu edellä kuvattuihin haasteisiin puuttumisesta jakautuu perheille, mahdollisen väkivallan kokijalle, ammattilaisille sekä toimeentulotukijärjestelmälle. Väkivallan ehkäisytyön asiantuntijat ilmaisivat huolensa siitä, millä tavalla järjestelmä ja ammattilaiset voivat mahdollistaa ongelmiin puuttumisen, kun toimeentulotuen siirryttyä kuntien sosiaalitoimesta Kelaan ratkaistaan hakemukset pääosin asiakasta kohtaamatta.

Tulokset osoittavat, että sillä, millaiselle hyvinvoinnin järjestämismallille ja perhekäsitykselle perusturva pohjautuu, on merkitystä erilaisten perheiden saaman tuen kannalta sekä yhteiskunnallisiin ongelmiin kuten sukupuolistuneeseen väkivaltaan puuttumisen näkökulmasta. Viimesijainen perhekohtainen perustoimeentulotuki on monessa onnistunut ja tarpeellinen välttämättömän toimeentulon turva. Nykyisellään se kuitenkin osallistuu myös useiden elämänkriisien ja eriarvoisuuksien syventämiseen, tai ei onnistu riittävällä tavalla tukemaan perheitä, jotka kamppailevat näiden haasteiden kanssa. Erilaisten hyvinvointimallien eduista ja haitoista sosiaaliturvassa tarvitaan lisää tutkimusta. Sosiaaliturvan kehittämisessä ja tutkimuksessa etuudet on nähtävä vahvemmin instituutioina, jotka osallistuvat perheiden elämäntilanteiden ja julkisen perhekäsityksemme muotoilemiseen muiden yhteiskuntarakenteiden tavoin. Toimeentulotuen perhekohtaisuuden tuottamia yhdenvertaisuusvaikutuksia on kyettävä tarkastelemaan perheen sisäisellä tasolla ja toimeentulotukiperheiden kesken sekä suhteessa perheisiin, jotka eivät ole toimeentulotuen saajia.