Faktoista neuvottelua ja tavallisuuden kaipuuta : Suomalaisten sateenkaari-ihmisten mediasuhteet ja kulttuurinen kansalaisuus

Abstract

Suomalaisessa yhteiskunnassa on 2020-luvulla käyty paljon keskustelua siitä, kuinka sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöistä voidaan puhua julkisuudessa. Seta julkaisi 26.6.2023 yhteislausunnon kymmenien suomalaisten ihmisoikeus- ja kansalaisjärjestöjen kanssa, jossa nostettiin esille huoli sateenkaari-ihmisten olemassaolon ja yhteiskunnallisen näkyvyyden julkisen vastustamisen koventumisesta. Yhteislausunnossa kiinnitettiin huomio medioissa käytettyyn sateenkaari-ihmisiä loukkaavaan ja leimaavaan retoriikkaan. Lausunnon voi nähdä jatkumona jo pidempään jatkuneelle yhteiskunnalliselle keskustelulle kulttuurisesti hyväksyttävistä puhe- ja kuvaamistavoista sateenkaari-ihmisistä. Sateenkaari-ihmisiä koskevien julkisten puhe- ja kuvaamistapojen merkityksistä on neuvoteltu viime vuosina oikeusistuimissa, Julkisen sanan neuvostossa, journalistisissa medioissa ja muilla kansalaisyhteiskunnan foorumeilla. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että on olemassa vain vähän tutkittua tietoa siitä, millaisena kulttuurisena kokonaisuutena nykyinen mediaympäristö hahmottuu suomalaisten sateenkaari-ihmisten omasta näkökulmasta.

Tässä tutkielmassa tarkastelen, millaisiksi suomalaiset sateenkaari-ihmiset kokevat suhteensa medioihin, ja kuinka nämä mediasuhteet rakentavat kokemusta kulttuurisesta kuulumisesta suomalaisessa yhteiskunnassa. Tutkielmani on aineistolähtöinen etnografiseen tutkimusperinteeseen nojaava haastattelututkimus, joka perustuu pääosin syksyllä 2023 tehdyille etnografisille yksilöhaastatteluille. Etnografiselle tyylille ominaisesti tämän tutkielman keskiössä ovat tutkittavien omat kokemukset mediasuhteiden rakentumisesta. Etnografian toteuttamista on ohjannut sen kaikilla tasoilla kulttuurisen kansalaisuuden viitekehys. Kansalaisuuden antropologiassa kansalaisuudella viitataan mekanismeihin, joilla ihmiset vaativat omaa osaansa poliittisista yhteisöistä. Tässä tutkielmassa lähestyn kulttuurista kansalaisuutta mahdollisuuksina osallistua julkiseen kulttuuriseen merkitystuotantoon, mahdollisuuksina tulla kulttuurisesti arvostetulla ja legitiimillä tavalla tunnistetuksi medioissa sekä mahdollisuuksina käyttää medioita tavanomaisesti.

Tutkielmasta ilmenee, että haastateltavat jäsentävät suhteitaan yhteiskuntaan hyvin mediavälitteisesti, minkä vuoksi medioille annetaan paljon painoarvoa kulttuurisen kuulumisen prosesseissa. Kokemukset sateenkaariyhteisön medianäkyvyyden lisääntymisestä ovat tärkeitä kulttuurisen kuulumisen kannalta, tosin yhteisön medianäkyvyys koetaan epäsäännölliseksi ja näkyvyyden koetaan kasaantuvan homoseksuaaleille. Haastateltavat vaativat sateenkaari-ihmisille lisää faktapohjaista ja tavanomaista medianäkyvyyttä, koska sen ajatellaan vahvistavan sateenkaari-ihmisten jäsenyyden medioiden kokoamassa poliittisessa yhteisössä. Haastateltavat kohdistivat journalismiin erityisiä odotuksia sateenkaari-ihmisten kulttuurisen legitimiteetin varmentajana ja he kääntyvät muiden medioiden pariin silloin, kun journalismi ei täytä sille asetettuja odotuksia. Kulttuurisen kuulumisen kokemusta heikentävät medioiden tavat käsitellä sateenkaari-ihmisiä poikkeuksellisuuden, epätodellisten erojen ja mielipiteiden sfäärissä. Medioissa näkyvä vihapuhe, disinformaatio ja hienovaraisemmat ulossulkemisen tavat myös toisinaan rajoittavat medioiden kuluttamista ja julkiseen keskusteluun osallistumista. Rutiininomainen medioiden käyttö ei siten ole kaikille haastateltaville itsestäänselvyys. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ja/tai bi- ja panseksuaaleiksi itsensä identifioivat henkilöt kokevat asemansa medioissa hauraammaksi kuin cissukupuolisiksi homoseksuaaleiksi identifioituvat. Sen sijaan sateenkaariyhteisön asema koettiin yleisesti ottaen paremmaksi – joskaan ei vakaaksi – mediavälitteisessä maailmassa.