Ainutlaatuinen ja muuttuva äidinkieli: Suomen kieleen liittyvät käsitykset eri sukupolvien silmin

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee lähestymistapoja suomen kieleen sen äidinkielisten puhujien keskuudessa 2020-luvun Suomessa. Tavoitteena on selvittää, millaisen kielikäsityksen varassa suomea äidinkielenään käyttävät lähestyvät suomea, millaisia eroja ja yhtäläisyyksiä lähestymistavoissa suomen kieleen äidinkielenä eri sukupolvien välillä voidaan tunnistaa sekä miten eri ikäryhmät hahmottavat ja arvottavat suomen kielen muuttumista. Kyseessä on kielikäsitystutkimus, joka keskittyy erityisesti kielellisten normien (luonnolliset ja preskriptiiviset) väliseen suhteeseen eri sukupolvien ajattelussa. Tutkimuksen keskiössä olevien kielikäsitysten määritelmässä nojataan Dennis Prestonin (2011) kehittämään kielikäsitysten kokonaisvaltaiseen määritelmään, joka pitää sisällään kaikki kielenkäyttäjien kieleen liittyvät uskomukset, havainnot ja asenteet. Näihin kuuluvat kielen rakenne, käyttö, historia, status sekä eritasoiset kieli-ideologiset prosessit ja kielellisen tietoisuuden muodot ja tasot. Vastaajien kielikäsityksiä hahmotetaan suhteuttamalla niitä kansan eli ns. maallikoiden ja kielentutkimuksen eli ns. lingvistisen kielikäsityksiin.

Tutkimuksen aineisto kerättiin joulukuussa 2023 sähköisellä kyselylomakkeella, jota jaettiin viidessä eri Puskaradio-ryhmässä Facebookissa. Kysely keräsi yhteensä 288 vastausta. Lomake sisälsi sekä avoimia kysymyksiä että suljettuja kysymyksiä, joissa vastaajien näkemyksiä kartoitettiin Likertin sekä Osgoodin asteikoilla. Kyselylomakkeella selvitettiin, 1) miten suomen kieltä kuvaillaan, 2) millaisia merkityksiä suomen kielelle annetaan, 3) mitkä asiat koetaan kielenkäytössä tärkeiksi, 4) millainen vastaajien suhde on suomen yleiskieleen ja kielen normeihin erilaisissa käyttöyhteyksissä, ja 5) millaisia ajatuksia vastaajilla on vieraiden kielten yhdistämisestä suomen kieleen. Lisäksi tarkasteltiin vastaajien näkemyksiä suomen kielen muuttumisesta ja tulevaisuudesta. Suljettujen kysymysten tarkasteluun on aineiston analyysissä hyödynnetty määrällisen sisällönanalyysin menetelmiä, avoimien vastausten analyysissä aineistolähtöistä laadullista sisällönanalyysiä.

Tutkimus osoittaa suhtautumisessa suomen kieleen ja kielellisiin normeihin olevan verrattain paljon yhtäläisyyksiä vastaajien kesken, mutta toisaalta se osoittaa ajattelussa olevan myös sukupolvien välisiä eroja. Kieli-ideologisella tasolla vastaajat korostavat toisaalta suomen kielen merkitystä heille itselleen, mutta suomen kielen katsotaan myös olevan erittäin monipuolinen ja ainutlaatuinen, joskaan ei erityisen vaikea tai elinvoimainen. Kieli nähdään sitä uhanalaisempana, mitä nuorempi vastaaja on. Tutkimuksen valossa näyttää myös siltä, että kaiken ikäiset vastaajat keskimäärin pitävät yleiskielen preskriptiivisiä normeja tarpeellisina ja osana tulevaisuutta. Normatiivinen ajattelu on kuitenkin hyvin tilannesidonnaista, eivätkä vastaajat koe tarpeellisena käyttää samanlaista kieltä erilaisissa tilanteissa. Vastaajat suhtautuvat jokseenkin torjuvasti vieraskielisiin ilmaisuihin suomen kielen seassa, ja tämä korostuu odotuksenmukaisesti virallisen kielenkäytön konteksteissa. Tutkimus myös osoittaa, että kielen muuttuminen koetaan iästä riippumatta luonnolliseksi ilmiöksi, mutta muutoksen katsotaan olevan nykypäivänä hieman liian nopeaa, mikä voi luoda kuiluja ikäryhmien välille. Vastaajilla onkin hyvin ristiriitainen suhtautuminen suomen kielen tulevaisuuteen ja vain pieni osa vastaajajoukon näkemyksistä heijastelee optimistista asennetta suomen kielen tulevaisuutta kohtaan. Iällä on jonkinasteinen yhteys kielen tulevaisuuden arviointiin: näennäisajallisen vertailun perusteella huoli jokseenkin kasvaa iän myötä, kunnes laskee eläkeikään tultaessa. Kyse voi siten olla osin myös ikäkausi-ilmiöstä.

Kokonaisuutena tutkimus osoittaa, että kielen ideologisella tasolla, ilman määriteltyä käyttökontekstia tai tarkennuksia, vastaajat ovat taipuvaisia arvioimaan kieltä ideaalikielimallin mukaisesti. Ideaalikielimallissa suomen kieli hahmottuu eräänlaisena abstraktina ideaalina, joka on ”tuolla jossain”, kielenkäyttäjien kognition ulkopuolella ja tämä ideaali on ”puhdas” suomen kieli, josta on olemassa huonompia versioita. Kuitenkin, kun kieltä peilataan tilanteisina käytänteinä kielen konkreettisessa jokapäiväisessä käytössä, muuttuu vastaajien ajattelu selvästi lähemmäs lingvististä kielikäsitystä, jossa ”todellinen” suomen kieli on yksittäisten kielenkäyttäjien käyttämää, olosuhteissaan luonnollista ja luonnollisilla normeilla operoivaa kieltä.