Politiikkaohjaus Suomen ilmastopolitiikan suunnittelussa

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkasteltiin politiikkaohjauksen osuutta ilmastokysymysten ratkaisemisessa Suomessa. Eri ylikansalliset toimijat kuten EU ja YK ovat asettaneet omia kunnianhimoisia tavoitteitaan ilmastonmuutoksen torjumiseksi, joihin myös Suomi on sitoutunut. Kunnianhimoisten ilmastotavoitteiden integroiminen kansalliselle tasolle vaatii politiikkaohjausta. Politiikkaohjaus on julkisen hallinnon vallankäyttöä erilaisten ohjausinstrumenttien välityksellä. Ohjausinstrumentit jaetaan tässä tutkielmassa sääntelyohjaukseen, talousohjaukseen sekä informaatio-ohjaukseen. Tutkimuksen tavoitteena oli vastata kysymykseen: millä eri tavoilla politiikkaohjaus ilmenee ilmastopolitiikan suunnittelussa.

Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena hyödyntäen teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimusta ohjaavana teoriana käytettiin ohjausinstrumenttien jaottelua sääntelyohjaukseen, talousohjaukseen ja informaatio-ohjaukseen. Sisällönanalyysin kohteena eli tutkimuksen aineistona käytettiin hallitusohjelmaa vuodelta 2023 pääasiassa sen ajankohtaisuuden vuoksi. Valitun hallitusohjelman laatinutta puoluekoalitiota sitoo ajankohtaiset ylikansallisten toimijoiden asettamat ilmastotavoitteet, jolloin tavoitteiden tulisi näkyä myös ilmastonmuutoksen torjumiseksi tehtävissä suunnitelmissa. Hallitusohjelmaa aineistona käytetyssä teorialähtöisessä sisällönanalyysissä hyödynnettiin teorialähtöiselle tutkimukselle tyypillistä analyysikehikkoa. Analyysikehikko toimi tutkimuksessa työkaluna eri politiikkaohjauksen keinojen hahmottamisessa. Kehikosta saaduista tutkimustuloksista havaittiin niitä teemoja, joihin politiikkaohjaus kohdistui erityisesti.

Tutkimustuloksista voidaan tehdä päätelmiä ilmastopolitiikan painopisteestä ja niihin kohdistetuista ohjausinstrumenteista. Ensimmäisenä tutkimustuloksista havaitaan ainutlaatuinen yhdistelmä ohjausinstrumentteja, joiden käytössä korostuu pyrkimykset saavuttaa kilpailuetua uusiutuvan energian, kestäviin ratkaisuihin pohjautuvan teknologian ja sujuvampien lupaprosessien myötä. Toiseksi politiikkaohjauksen vahva keskittyminen energiamurrokseen on linjassa ylikansallisten toimijoiden ja kansainvälisten sopimusten tavoitteiden kanssa. Erityisesti talousohjauksen vahva rooli korostui tutkimuksen tuloksissa vahvasti, kun sääntelyohjaus ilmeni lähinnä sille tyypillisenä lainsäädännön uudistamisena ja informaatio-ohjauksen keinot ilmenivät tutkimustuloksissa heikoiten. Lopuksi tutkielmassa havaittiin, että pakottavien ohjausinstrumenttien vähentäminen, kuten verotuksen purkaminen, siirtää vastuuta ilmastonmuutoksen torjumisesta alemmille hallinnontasoille, organisaatioille ja kansalaisille sekä korostaa ilmastotoimien vapaaehtoisuutta.