Lasikaton läpi kunnanjohtoon: Naiskunnanjohtajan virkaan hakeutumiseen vaikuttavat tekijät

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan, miten naiskunnanjohtajat ovat päätyneet virkaansa. Tutkielmassa perehdytään naiskunnanjohtajan uran ja henkilökohtaisen elämän tapahtumiin, jotka ovat ohjanneet häntä kohti kunnanjohtajan virkaa. Esille nostetaan myös naiseuden vaikutus kunnanjohtajaksi hakeutumiseen ja mahdolliset esiin nousseet esteet urapolun aikana. Tutkimuskysymys on muodossa: Mitkä tekijät vaikuttavat naisen halukkuuteen pyrkiä kunnanjohtajan virkaan?”. Tutkielman tavoitteena on syventää ymmärrystä naisten uravalintoihin liittyvistä negatiivisista tai positiivisista tekijöistä. Aihe on ajankohtainen ja merkittävä, koska naiskunnanjohtajien määrä on noussut viime aikoina ja tasa-arvo on keskusteluissa pinnalla oleva aihe. Teoreettinen viitekehys koostuu naiskunnanjohtajiin liittyvästä teoriasta, kuten naiseuden käsitteen määrittelystä, julkisen johtamisen teoriasta ja naisten kokemista esteistä matkalla johtajuuteen. Tutkimus on kvalitatiivinen tutkimus ja sen aineisto on kerätty teemahaastatteluiden avulla. Haastatteluiden muodossa on lähestytty neljää nykyistä naiskunnanjohtajaa, jotka ovat kertoneet kokemuksiaan kunnanjohtajaksi päätymisestä ja kunnanjohtajana toimimisesta. Aineiston analysointi on toteutettu teoriaohjaavalla sisältöanalyysillä. Tutkielman tulokset osoittivat, että naisen halukkuuteen pyrkiä kunnanjohtajan virkaan vaikuttavat henkilön yhteiskunnallinen kiinnostus, kunnanjohtajan tehtävän ominaisuudet, suhtautuminen ja kokemukset naiseuden merkityksestä. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että naisen haluun pyrkiä kunnanjohtajaksi vaikuttavat monet tekijät, jotka voivat olla eri ihmisten välillä joko negatiivisia tai positiivisia. Tulosten pohjalta yhteisenä johtopäätöksenä voidaan kuitenkin huomata, että naiskunnanjohtajaksi pyrkivän henkilön kiinnostus virkaa kohtaan on niin voimakas, etteivät negatiiviset tekijät vaikuta merkittävästi virkaan hakeutumiseen. Toisena johtopäätöksenä voidaan pitää huomiota, että naiskunnanjohtaja ei koe omaa sukupuoltaan niin merkittävänä tekijänä johtajuudessa kuin yhteiskunta sitä saattaa pitää. Tutkimuksen pohjalta voitaisiin myös todeta, että Suomen työelämässä tasa-arvo on parantunut, jonka voi huomata naisten määrän noususta kunnanjohtajina ja verkostoissa sekä parantuneista asenteista naisjohtajia kohtaan ja perhe-elämän ja uran yhdistämisen helpottumisesta.