Indikaattorit ilmastostrategioiden arvioinnin keinona: Meta-analyysi Euroopan komission ilmastostrategioiden arvioinnista

Abstract

Tutkimuksessani analysoin Euroopan unionin jäsenmaiden pitkän aikavälin ilmastostrategioiden arviointia ja niissä käytettyjä indikaattoreita. Arviointi ja sisällön tarkastelu tärkeä osa Euroopan Unionin toimielimien toiminnan ylläpitämistä ja Pariisin ilmastosopimuksen vaikuttavuuden pohdintaa. Pariisin Ilmastosopimus on maailmanlaajuisesti kautta aikojen laajin ilmastoaiheinen sopimus. Ilmastostrategioita täytyy olla mahdollista arvioida myös julkisessa ja poliittisessa keskustelussa. Euroopan unioni arvioi ilmastostrategioita osana niiden lakien seurausten arviointia, sekä varmistaakseen että ilmastostrategiat ovat riittävällä tasolla verrattuna Euroopan unionin ilmastotavoitteiden toteutumisen kannalta. Tutkimukseni on mahdollista ottaa tietona ilmastostrategioiden sisällöstä, niiden puutteiden kannalta. Tämä olisi hyödynnettävissä niiden kehittämisessä ja ilmastostrategioihin perehtymiseen liittyvässä työssä.

Tutkielman analyysi oli meta-analyysiin puolelle kääntyvä sisällönanalyysi. Analyysissani arvioin luokittelemalla ilmastostrategioiden arviointien tiivistelmiä. Lisäksi arvioin niihin valikoituja indikaattoreita ja ryhmittelen indikaattorit luokkiin niiden luonteen mukaan. Luokittelussani hyödynsin tiivistelmien valmiita indikaattoreita päätavoite, esitetyt skenaariot, hiilijalanjäljen vähentäminen, uusiutuvat energialähteet, energiatehokkuus, sijoitustarpeet, sosioekonomiset vaikutukset, sopeutumistoimet, julkinen konsultaatio ja laillinen status. Ilmastostrategioiden arvioinneissa oli eri indikaattoreiden arvoissa käytetty luokittelevia, kvantitatiivisia ja kuvailevia indikaattoreita. Kaikkien indikaattorein kohdalla tosin ei ollut mahdollista muodostaa luokittelua, mutta indikaattoria ja sisältöä oli mahdollista analysoida. Arviointien luokittelussa oli huomattavissa, että arvioinnit eivät olleet valmistettu täysin samoilla periaatteilla, mutta kokonaisuudessaan arviointien pystyi tulkita antavan kattavan yleiskuvan Euroopan Unionin jäsenmaiden ilmastostrategioista. Vaikka indikaattorit olivat hyvästä syystä valittu, niin niiden tulkinta ilman alkuperäisten ilmastostrategioiden lukemista on haastavaa. Tuloksieni pohjalta ilmastostrategioiden selkeyttä kannattaisi edistää ja Euroopan unionin kehittää lukijaa auttavia tiivistelmiä.

Kokonaisuutena ilmastostrategiat vaikuttivat arviointien perusteella olevan keskellä kehittyvää ilmastotoimien prosessia. Ilmastostrategiat ja niiden vaatimukset, esimerkiksi Pariisin Ilmastosopimuksen myötä, ovat ohjaamassa valtioita toimimaan ilmastonmuutosta hidastavasti ja keskittämään resursseja ilmastotiedon tuottamiseen ja toimien edistämiseen. Euroopan Unionin jäsenmaiden ensimmäisen ilmastostrategiaerän arvioinnit ovat vasta Pariisin ilmastosopimuksen asettaman aikajanan alku ja strategiat tullaan päivittämään vähintään kymmenen ja tarvittaessa viiden vuoden välein Euroopan parlamentin asetuksen 2018/1999 mukaisesti. Ilmastostrategioiden tarkastelun pohjalta pystyin todeta, että ilmastotoimet ovat kuitenkin kehittyvässä positiiviseen suuntaan. Kaikki ilmastotoimet ovat kuitenkin hyväksi.