Keskeisimmät pitovoimatekijät lastensuojelun sosiaalityössä

Abstract

Tutkimus käsittelee keskeisimpiä pitovoima- eli pysyvyystekijöitä lastensuojelun sosiaalityössä. Yhteiskunnallisen keskustelun aiheena pysymättömyys lastensuojelussa on yhä ajankohtainen aihe. Sosiaalityöntekijöiden pysymättömyys lastensuojelun työssä ilmenee suuren vaihtuvuuden ja resurssipulan näkökulmasta. Monet sosiaalityöntekijät ajattelevat työstä lähtemistä ja poistuvat lopulta, kun toisaalta osa työntekijöistä pysyy pitkään organisaatiossa. Olennaisten pitovoimatekijöiden tunnistamisen avulla on mahdollista lisätä pysyvyyttä lastensuojelutyössä.

Tutkielman teoriaosassa avataan pitovoiman käsitettä määrittelemällä sitä lastensuojelun sosiaalityössä. Tutkimuksessa pitovoimalla tarkoitetaan pysyvyyttä ja niitä tekijöitä, jotka saavat lastensuojelun sosiaalityöntekijät pysymään työssä. Pitovoiman puute vaikuttaa asiakkaiden, työntekijän ja organisaation sekä yhteiskunnan näkökulmasta eri tavoin.

Tutkimus on toteutettu laadullisena review- kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuksen aineisto koostuu 10 kansainvälisestä tutkimusartikkelista, jotka ovat kaikki vertaisarvioituja. Valittu aineisto on analysoitu aineistolähtöistä sisällönanalyysiä mukaillen. Tulokset jakautuivat kahteen pääluokkaan ja neljään alaluokkaan.

Tulosten mukaan ensimmäinen pysyvyystekijöiden pääluokka on organisatoriset tekijät, johon kuuluu lähijohtaminen sekä työyhteisö ja ilmapiiri. Toinen pääluokka on henkilöstöresurssien suuntautuminen, johon sisältyy tunnustuksen saaminen ja motivaation tukeminen. Henkilöstöresurssien suuntautumisella tutkimuksessa tarkoitetaan niitä tekijöitä, joiden avulla työntekijä kokee itsensä arvostetuksi yksilöksi organisaatiossa ja saa tunnustusta hyvästä työstä. Tuloksissa kuvautuu keskeisten pitovoimatekijöiden kokonaisuus lastensuojelun sosiaalityössä. Analyysissä merkittävin pitovoimatekijä on lähijohtaminen. Tulokset korostavat selvästi sosiaaliseen ympäristöön, kuten organisaatioon ja työyhteisöön liittyviä pitovoimatekijöitä, kun taas yksilöön liittyvät tekijät eivät näyttäydy merkittävinä. Pitovoimatekijät nivoutuvat osittain myös yhteen ja vaikuttavat toisiinsa.

Pitovoimatekijät eivät ole yksiselitteisiä ja ne vaikuttavat suhteessa toisiinsa riippuen tarkastelun näkökulmasta. Pitovoiman lisääminen vaatii organisaatiotason muutoksia ja huomion kiinnittämistä henkilöstöresurssien oikeanlaiseen suuntautumiseen. Jatkossa on syytä tutkia ja kehittää interventioita lastensuojelun organisaatioihin, jotka parantavat näitä pitovoimatekijöistä ja lisäävät pysyvyyttä.