Oikeus kansainvälisen suojelun hakemiseen rajanylityspaikkojen ollessa suljettuina epäillyn välineellistetyn maahanmuuton tilanteissa

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia oikeutta kansainvälisen suojelun hakemiseen rajanylityspaikkojen ollessa suljettuina. Tutkielman keskiössä on tutkia ja arvioida tätä oikeutta hybridivaikuttamisen keinon, välineellistetyn maahanmuuton tilanteissa. Syksyllä 2023 Venäjä alkoi ohjata turvapaikanhakijoita Suomen itärajalle. Toiminnan jatkuessa Suomen valtioneuvosto teki päätöksen maarajan rajanylityspaikkojen sulkemisesta. Kansainvälisen suojelun hakeminen keskitettiin lento- ja vesiliikenteen rajanylityspaikoille. Oikeutta hakea kansainvälistä suojelua säädellään niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla. Tutkimuksessa avataan kansainvälisen suojelun hakemisen oikeudelliset reunaehdot ja tulkitaan miten välineellistetty maahanmuutto vaikuttaa oikeuden arviointiin ja voiko oikeutta rajoittaa tai siitä poiketa välineellistetyn maahanmuuton tilanteissa.

Tutkielman metodina on oikeusdogmatiikka eli lainoppi. Lainopin keinoin systematisoidaan ja tulkitaan voimassa olevaa oikeutta kansainvälisen suojelun hakemisesta. Tavoitteena on pyrkiä luomaan kuvaa siitä, miten oikeutta kansainvälisen suojelun hakemiseen voidaan rajoittaa yleisti sekä erityisesti tilanteissa, joissa on epäily välineellistetystä maahanmuutosta. Tutkielmassa systematisoidaan voimassa olevaa oikeutta kansainvälisen suojelun hakemisesta. Systematisoinnin pohjalta tulkitaan, miten oikeutta kansainvälisen suojelun hakemiseen voidaan rajoittaa tai oikeudesta poiketa välineellistetyn maahanmuuton tilanteissa. Tutkielman aineistona on pääasiallisesti voimassa oleva kansallinen, EU- sekä kansainvälinen lainsäädäntö sekä lakien esityöt. Aineistona toimii myös ministeriöiden tekemät selvitykset lainsäädännön muutosten tarpeista sekä ilmiön kehittymisestä. Tutkielmassa merkitystä on myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen arvioilla ja antamilla tuomioilla koskien kansanvälisen suojelun hakemiseen sisältyvien oikeuksien arviointia erilaisissa tilanteissa, joissa oikeutta kansainvälisen suojelun hakemiseen on voitu rajoittaa tai oikeudesta poiketa.

Tutkielman johtopäätöksissä tulee ilmi, että Suomea sitovat useat sopimukset niin EU-tasolla kuin kansainväliselläkin tasolla, jotka sääntelevät oikeutta kansainvälisen suojelun hakemiseen. Sitovien sopimusten velvoitteista poikkeaminen tai niiden rajoittaminen voi tulla kyseeseen vain hyvin poikkeuksellisissa tapauksissa ja poikkeamismahdollisuuksia tulee tulkita suppeasti. Jäsenvaltioilla on kuitenkin harkintavalta sen suhteen, milloin sopimusvelvoitteista poikkeaminen koetaan aiheelliseksi ja tarpeelliseksi. Kynnys velvoitteista poikkeamiseen on kuitenkin hyvin korkealla. Nykyisessä tilanteessa voidaan arvioida, että kynnys sopimusvelvoitteista poikkeamiseen ei täyttyisi.

Suomessa etsitään uusia keinoja välineellistetyn maahanmuuton torjuntaan. Tutkielman tekohetkellä eduskunta arvioi hallituksen tekemää lakiluonnosta laista koskien väliaikaisia toimenpiteitä välineellistetyn maahanmuuton torjumiseksi. Lakiluonnos sisältää monia tutkimuksen kannalta mielenkiintoisia kysymyksiä, joita olisi aiheellista käsitellä jatkotutkimuskysymyksinä. Jatkotutkimuskysymyksenä olisi aiheellista tutkia miten suunnitteilla oleva laki täyttäisi Suomea sitovat sopimusvelvoitteet sekä millaiset vaikutukset lailla olisi muun muassa turvapaikanhakijoiden oikeusturvaan ja valtion sisäiseen turvallisuuteen. Jatkotutkimuksena olisi myös aiheellista tutkia millaisia puutteita kansainvälisissä sopimuksissa on koskien välineellistetyn maahanmuuton tilanteita.