Ukraina ja Schrödingerin suvereniteetti : Diskurssianalyysi Venäjän näkemyksistä Ukrainan suvereniteettiin

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastelen Vladimir Putinin puheissa näyttäytyvää kuvaa Ukrainan suvereniteetista. Venäjän 2022 aloittama hyökkäys Ukrainaan on historiallinen, koska viimeisestä valtioiden välisestä sodasta Euroopassa on paljon aikaa, ja hyökkäys horjutti Euroopan turvallisuuspoliittisia näkymiä. Hyökkäystä edelsi pitkä Venäjän varustama ja rahoittama sisällissota Itä-Ukrainassa sekä Krimin niemimaan laiton valtaaminen. Hyökkäystä on myös edeltänyt sarja Putinin puheita, joissa hän puhuu Ukrainan alueista ja väestöstä, sekä niiden historiallisesta yhteenkuuluvuudesta Venäjän kanssa.

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millainen on Venäjän johdon teksteissään ilmaisema kuva Venäjän suvereniteetista, ja miten tämä kuva vaikuttaa kuvaan Ukrainan suvereniteetista. Venäjän oman suvereniteetin tarkasteleminen on tarpeellista, jotta voin tarkastella sille ja Ukrainalle suotujen suvereniteettikäsitysten eroja. Primääriaineistona tutkielmassa toimii Putinin puheina ja verkkoartikkeleina julkaisemia tekstejä, sekä Venäjän federaation ulkopolitiikan konsepti, joita käsittelen Venäjän virallisina kannanottoina.

Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä käytän konstruktivistista näkemystä suvereniteettiin, ja erityisesti Georg Sørensenin määrittelemiä suvereniteettimalleja. Konstruktivistisen suvereniteettikäsityksen mukaan suvereniteetti on koko ajan muutoksessa oleva käsite, jota Sørensen malleillaan pyrkii selventämään. Hän jakaa nykyisellään olemassa olevat valtiot westfaalisen, postkoloniaalisen ja postmodernin ideaalityypin kategorioihin niiden ominaisuuksien perusteella. Nämä ominaisuudet liittyvät valtion empiirisen suvereniteetin toteuttamiseen, mikä merkitsee valtion kykyä pitää puoliaan itsenäisesti niin kaupan kuin puolustuksenkin osalta, erotettuna muiden valtioiden tunnustamasta juridisesta suvereniteetista. Metodina tutkielmassa on Iver B. Neumannin määrittelemä diskurssianalyysin malli, joka keskittyy tekstien diskurssissa esiintyvien representaatioiden kartoittamiseen ja analysointiin.

Tutkielmani tulokset ovat pääosin yksioikoisia. Venäjälle Venäjän johto määrittää käytännössä kaikki westfaaliselle valtiolle ominaiset piirteet luoden Venäjästä kuvaa itsenäisenä ja suvereenina valtiona. Ukraina putoaa kaikissa tekstistä havaitsemissani teemoissa, eli vakiintuneessa maantieteellisessä alueessa, legitiimissä hallinnossa sekä yhtenäisessä kansassa ja kulttuurissa postkoloniaaliseksi valtioksi, joka on näin ollen monella tapaa epätäydellisempi ja vähemmän kyvykäs valtio toimimaan osana kansainvälistä järjestelmää. Pikemminkin Ukrainan kansan ja alueiden esitetään olevan osa Venäjän historiallista jatkumoa, jossa nykyinen itsenäisyys on virhe ja anomalia. Näin Venäjän johdon diskurssissa esiintyvät representaatiot rapauttavat Ukrainan empiirisen suvereniteetin ominaisuuksia.