Kestävyys yli 80-vuotiaiden ruokakäytännöissä

Abstract

Tämän kandidaatintyön tavoitteena on ollut selvittää, millaisia kestäviä ruokaan liittyviä käytäntöjä yli 80-vuotiailla on. Ruokailun välttämättömyyden vuoksi siihen liittyvistä käytännöistä on tärkeää keskustella. Vuonna 2016 Suomessa ruoankulutuksesta aiheutui 18 % kotitalouksien hiilijalanjäljestä. Ruoankulutusta tarkastellessa on välttämätöntä muistaa, että käytäntöihin vaikuttavat yksilön omien mieltymysten lisäksi yhteiskunnalliset rakenteet. Jopa yksilöllisiä mieltymyksiä ja käytäntöjä on syytä peilata ympäristöön, jossa ne esiintyvät. Tavat heijastavat niiden suorittajaa ympäröivää maailmaa. Tutkimukseni vastaa kysymykseen ”Miten kestävyys näkyy yli 80-vuotiaiden ruokakäytännöissä?”.

Tämän työn kontekstissa kulutusta ja erityisesti ruoankulutusta tarkastellaan kestävyyden kolmijaon avulla. Kestävyyden kolmijaolla viitataan kestävyyden jakoa ekologiseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen kestävyyteen. Kolmijako ei erota osa-alueita toisistaan täysin, sillä eri osa-alueiden toteutuessa, niiden nähdään täydentävän toisiaan. Ruoankulutuksella tarkoitetaan syömiseen liitettäviä käytäntöjä, kuten ruoan hankintaa ja sen säilytystä. Kestävillä ruokakäytännöillä viitataan sellaiseen ruoan kulutukseen, joka ei ole ylikuluttavaa, ja jossa on huomioitu maapallomme resurssien rajallisuus. Teoriaosuudessa on myös perehdytty käytäntöteorioihin, joiden avulla myös aineistoa tarkastellaan analyysissa.

Tutkimus on toteutettu laadullisena eli kvalitatiivisena. Tutkimuksen aineistona toimivat kolmen yli 80-vuotiaan naisen teemahaastattelut. Haastatteluilla perehdyttiin haastateltavien ruokakäytöntöihin. Aineisto on kerätty kevään 2024 aikana Tampereella. Haastattelutilanteita oli kaksi, joista toinen oli parihaastattelu ja toinen yksilöhaastattelu. Haastattelun teemat olivat ruoan hankinta, ruoanlaitto ja ruoan säilytys. Aineistoa on analysoitu teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla, jossa on hyödynnetty käytäntöteorioita ja ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden käsitteitä.

Aineistosta oli nähtävissä, että yli 80-vuotiailla on useita kestävyyttä ilmentäviä ruokakäytäntöjä. Käytännöt, joissa kestävyys oli kyseenalaista tai puutteellista, liittyivät ruoan hankintaan. Erityisesti eläinperäiset tuotteet, eli pääosin ekologisesti kestämättömät tuotteet, olivat haastateltaville keskeisiä ruokavaliossa. Ekologinen kestävyys oli kuitenkin kunnossa esimerkiksi ruokahävikin välttämisen ja jätteiden lajittelun muodoissa. Taloudellinen kestävyys näyttäytyi erityisesti ruokaostosten suunnitteluna ja ennakointina. Sosiaalinen kestävyys oli ehein kolmesta kestävyyden osa-alueesta, ja sitä tuettiin erityisesti kotimaista ruokatuotantoa tukemalla ja arvostamalla ruoan sosiaalisia ulottuvuuksia.

Kokonaisuudessaan kestävyys näkyi useissa yli 80-vuotiaiden ruokakäytännöissä. Käytäntöjen muuttaminen on työlästä, mutta mahdollista. Muutos on helpompi omaksua sen tapahtuessa muiden muutosten ohella, kuten muuton tai perhekoon muuttumisen yhteydessä. Ruokakäytäntöjen kestävyysmurrokseen tarvitaan toimia yksilöiltä, mutta erityisesti yksilöä suuremmilta toimijoilta, kuten ruokateollisuudelta ja koko yhteiskunnalta.