"Elin sellatteessa käsityksessä, et mä oon jotenkin kuolematon": Narratiivinen tutkimus nuoruudessa tehtyjen rikosten merkityksestä ja yhdistymisestä identiteetin muodostumiseen

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella rikollisuudesta irtautuneiden miesten antamia merkityksiä nuoruudessaan tekemilleen rikollisille teoilleen sekä sitä, miten annetut merkitykset ovat muuttuneet ajassa. Tavoitteena on lisäksi tarkastella, miten rikoksista irtautuneiden miesten nuoruudessaan tekemät rikolliset teot yhdistyvät ja vaikuttavat miesten identiteettien muodostumiseen. Tutkimus sijoittuu nuorisorikollisuuden teemaan. Nuorisorikollisuutta koskevissa tilastoissa pojat ovat yliedustettuina, samoin miehet tekevät enemmän rikoksia kuin naiset. Tutkimuksen osallistujiksi on valittu miehiä ja tarkasteluun heidän kokemuksensa poikina. Tutkimus on laadullinen tutkimus ja teoreettinen viitekehys rakentuu nuorisorikollisuutta ja identiteettiä käsittelevästä tutkimuskirjallisuudesta. Tutkimuksen laajempana teoreettismetodologisena viitekehyksenä toimii sosiaalista konstruktionismia mukailevat narratiivisuuden käsitteistöt.

Tutkimuksen aineisto koostuu neljän rikoksista irtautuneen miehen haastatteluista. Aineisto on muodostettu yhteistyössä KRIS-järjestön kanssa. Haastattelumenetelmänä on syvähaastattelu, johon on sisältynyt kaksi haastattelukertaa. Ensimmäiset haastattelut on toteutettu yksilöhaastatteluina KRIS-järjestön tiloissa. Toiset haastattelut on toteutettu puhelimitse. Miehet ovat tuottaneet haastatteluissa elämänkerrallisia kertomuksia, joiden erittelyyn on sovellettu narratiivista analyysia. Analyysissa huomio on kiinnitetty erityisesti miesten kertomuksissaan tuottamiin narratiivisiin identiteetteihin ja niissä esiintyviin sosiaalisiin ryhmäjäsenyyksiin.

Tutkimuksen mukaan rikollisille teoille annetut merkitykset muuttuivat ajassa. Lapsuudessa rikolliset teot näyttäytyivät hauskanpitona, jännityksenä sekä vertaisten hyväksynnän hakemisena. Lisäksi lapsuudessa tehdyt rikolliset teot toimivat tunteiden käsittelyn ja säätelyn apuna. Nuoruudessa tehdyt rikolliset teot toimivat päihdekäytön mahdollistajina, tuottivat tietyn sosiaalisen ryhmän jäsenyyttä sekä ylläpitivät tätä saavutettua jäsenyyttä. Aikuisuudessa rikollisuuden merkitys oli oman päihdekäytön mahdollistaminen ja arjen rahoittaminen. Lisäksi rikollisuuteen aikuisuudessa yhdistyi velvoittavuutta rikollisen ryhmäjäsenyyden sisällä. Nuoruudessa tehdyt rikolliset teot tuottivat miehille sosiaalisia ryhmäjäsenyyksiä päihdekäyttäjien ja rikollisten parissa. Näissä sosiaalisissa ryhmäjäsenyyksissä muodostettiin ja ylläpidettiin miesten sosiaalisia identiteettejä. Sosiaalisiin identiteetteihin yhdistyi myös leimaamista. Miesten narratiivisissa identiteeteissä ilmenneet sosiaaliset identiteetit olivat miesten itsensä neuvottelemia, mutta osittain myös ulkoapäin tuotettuja. Miesten sosiaalisissa ryhmäjäsenyyksissä muodostuneet sosiaaliset identiteetit vaikuttivat miesten arvomaailman rakentumiseen, käsitykseen itsestään toimijana, osallisuuden kokemukseen yhteiskunnassa, moraalisiin valintoihin, luottamukseen viranomaisia kohtaan sekä loivat miehille erilaisia toimintamalleja.

Tutkimusten tulosten perusteella lasten ja nuorten vapaa-ajan vieton mahdollisuuksia sekä niiden saavutettavuutta tulisi tarkastella erityisesti nuorisorikollisuuden näkökulmasta riskiryhmiin kuuluvien lasten ja nuorten osalta. Tärkeää on myös alaikäisten riittävien ennaltaehkäisevien ja saavutettavien terveydenhuollon palveluiden rooli, erityisesti päihdepalveluiden osalta.