Erisnimien käännösstrategiat: Vertailututkimus ruotsinkielisissä lastenkirjoissa esiintyvistä erisnimistä ja niiden suomenkielisistä vastineista

Abstract

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen erisnimien kääntämistä kolmessa suomeksi käännetyssä salapoliisilastenkirjasarjassa ja selvitän, millaisia kotouttavia ja vieraannuttavia käännösstrategioita niissä on käytetty. Tavoitteenani on vertailla kolmen kääntäjän käyttämiä erisnimien käännösstrategioita ja tutkia, millaisia yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia strategioiden välillä löytyy. Tarkastelen nimien käännösstrategioita kahdella eri tasolla, jotka ovat 1) yksittäiset käännösstrategiat ja 2) kotouttaminen ja vieraannuttaminen. Tarkoituksena on pohtia nimiä lapsen näkökulmasta, eli mitkä nimet lapset voisivat kokea vieraiksi, ja mitkä taas tutuiksi. Tässä tutkimuksessa keskityn tutkimaan henkilön- ja paikannimiä.

Tutkimuksen aineisto koostuu kolmesta alkuperäisestä ruotsinkielisestä salapoliisilastenkirjasta ja niiden suomenkielisistä käännöksistä. Ensimmäinen kirja on Anna Janssonin kirjoittama Emil Wern detektiv: Lillebror försvunnen (2014). Kirjan suomenkielinen käännös on Emil Wern tutkii: Kadonnut pikkuveli (2017) ja sen on suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom. Toinen kirja on Dillstaligan: Poolkuppen (2021) ja sen ovat kirjoittaneet Jens ja Hedda Lapidus. Kirjan suomenkielinen käännös on Tillilän liiga: Allaskeikka (2023) ja sen on suomentanut Säde Loponen. Kolmas kirja on Martin Widmarkin kirjoittama LasseMajas Detektivbyrå: Detektivmysteriet (2020). Kirjan suomenkielinen käännös on Lasse-Maijan etsivätoimisto: Salapoliisin arvoitus (2023) ja sen on suomentanut Outi Menna. Kirjat sisältävät useita erisnimiä, minkä vuoksi ne ovat valikoituneet tutkimusaineistoksi. Tutkimusmenetelmänä käytän vertailevaa deskriptiivistä käännösanalyysia. Tutkimus on kvalitatiivinen, mutta osittain myös kvantitatiivinen, koska havainnollistan kääntäjien käyttämiä käännösstrategioita myös numeerisesti. Tutkimuksessa hyödynnän Epsteinin (2012) erisnimien käännösstrategiajaottelua.

Tutkimuksen tuloksista selviää, että kääntäjät ovat käyttäneet monipuolisesti erilaisia käännösstrategioita henkilön- ja paikannimissä. Henkilönnimien yleisin käännösstrategia jokaisessa kirjassa on säilyttäminen, mutta muuten yksittäisten käännösstrategioiden yleisyysjärjestys vaihtelee. Yleisimmät paikannimien yksittäiset käännösstrategiat ovat käännös ja vieraannuttava säilyttäminen. Vieraannuttamisen ja kotouttamisen näkökulmista sekä henkilön- että paikannimissä hyödynnetään sekä kotouttavia että vieraannuttavia strategioita. Paikannimissä painottuvat kotouttavat strategiat. Henkilönnimissä on taas vaihtelua: Lasse-Maijan etsivätoimistossa painottuvat kotouttavat strategiat, kun taas Emil Wernissä ja Tillilän liigassa kotouttavien ja vieraannuttavien strategioiden määrä jakautuu lähes tasapuolisesti. Tutkimusten tulosten perusteella voidaan todeta, että kääntäjät ovat ainakin osittain ottaneet huomioon kohderyhmän eli lapset, koska he ovat käyttäneet useita eri käännösstrategioita. Toisaalta he ovat helpottaneet lasten luku- tai kuunteluprosessia tekemällä nimistä tutumpia, toisaalta he ovat laajentaneet lasten maailmankuvaa tuomalla tekstiin mukaan vieraskielisiä nimiä.

I min pro gradu-avhandling granskar jag översättningen av egennamn i tre detektivbarnboksserier översatta till finska och studerar vilka domesticerande och främmandegörande översättningsstrategier som har använts i dem. Syftet med undersökningen är att jämföra översättningsstrategier av egennamn som används av tre översättare och att undersöka vilka likheter och skillnader som finns mellan strategierna. Jag granskar översättningsstrategier av egennamn på två olika nivåer som är 1) enskilda översättningsstrategier och 2) domesticering och främmandegöring. Jag analyserar namn ur barns synvinkel. Jag funderar på vilka namn barnen kan uppleva som främmande och vilka namn som bekanta. I den här undersökningen fokuserar jag på person- och ortnamn.

Materialet i undersökningen består av tre ursprungliga svenska detektivbarnböcker och deras finska översättningar. Den första boken heter Emil Wern detektiv: Lillebror försvunnen (2014) och den är skriven av Anna Jansson. Den finska översättningen av boken heter Emil Wern tutkii: Kadonnut pikkuveli (2017) och den översattes till finska av Sirkka-Liisa Sjöblom. Den andra boken är Dillstaligan: Poolkuppen (2021) skriven av Jens och Hedda Lapidus. Den finska översättningen av boken heter Tillilän liiga: Allaskeikka (2023) och den översattes till finska av Säde Loponen. Den tredje boken är LasseMajas Detektivbyrå: Detektivmysteriet (2020) skriven av Martin Widmark. Den finska översättningen heter Lasse-Maijan etsivätoimisto: Salapoliisin arvoitus (2023) och den översattes till finska av Outi Menna. Böckerna innehåller flera egennamn, därför har jag valt dem som undersökningsmaterial. Som analysmetod använder jag en jämförande deskriptiv översättningsanalys. Undersökningen är kvalitativ men delvis också kvantitativ eftersom jag illustrerar översättningsstrategier som används också numeriskt. I undersökningen utnyttjar jag Epsteins (2012) kategorisering av översättningsstrategier.

Resultaten visar att översättarna har använt många olika översättningsstrategier i person- och ortnamn. Den vanligaste översättningsstrategin för personnamn i varje bok är bevarande, men i övrigt varierar frekvensordningen i enskilda översättningsstrategier. De vanligaste enskilda översättningsstrategierna för ortnamn är översättning och främmandegörande bevarande. När det gäller domesticering och främmandegörande, utnyttjas både domesticerande och främmandegörande strategier i person- och ortnamn. I ortnamnen används mer domesticerande än främmandegörande strategier. I personnamn finns det variation: I Lasse-Maijan etsivätoimisto betonas domesticerande strategier, medan i Emil Wern och Tillilän liiga är domesticerande och främmandegörande strategier nästan jämnt fördelade. Utifrån resultaten av undersökningen kan man konstatera att översättarna åtminstone delvis har tagit hänsyn till målgruppen, det vill säga barnen, eftersom de har använt flera översättningsstrategier. Å ena sidan har de underlättat barnens läs- eller lyssningsprocess genom att göra namnen mer bekanta, å andra sidan har de breddat barnens världsbild genom att ta med namn på främmande språk i texten.