Ylisukupolvinen oppiminen ja empaattinen kohtaaminen kestävyysmurroksen aallokossa: Narratiivinen tutkimus maaseudun näkökulmasta

Abstract

Tässä tutkimuksessa tavoitteena on ymmärtää maaseutumaisella paikkakunnalla asuvien, kahden sukupolven – nuorten ja seniori-ikäisten – käsityksiä kestävän toiminnan keinoista ja esteistä. Lisäksi tavoitteena on ymmärtää narratiivisen eläytymisen keinoin toteutetun ylisukupolvisen oppimistilanteen rakentumista, sekä ylisukupolvisen oppimisen ja empatian yhteyttä. Ihmisten toiminnasta johtuvat maailmanlaajuiset ympäristökatastrofit vaikuttavat merkittävällä tavalla niin luontoon kuin ihmisiin ja muihin elollisiinkin, jonka takia kestävyysmurroksen tarve on kriittinen. Ajattelu- ja toimintatapojen nopea ja laajamittainen muutos vaatii toteutuakseen ylisukupolvista kohtaamista ja oppimista, jolla pyritään kohti kestävämpää ja yhtenäisempää tulevaisuutta, sekä empatiaa ja empaattista ymmärtämistä, joka on välttämätöntä muiden ymmärtämiselle. Tutkimusaineisto kerättiin nuorilta ja senioreilta, jotka asuvat maaseutumaisella paikkakunnalla. Nuorten ryhmässä oli 10 ja senioreiden ryhmässä 12 osallistujaa. Tutkimusaineisto kerättiin kaksiosaisesti, eläytymismenetelmän ja ryhmäkeskustelun avulla. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Kestävän toiminnan keinot käsitettiin eläytymistarinoiden perusteella liittyvän liikkumiseen, ruokaan, kulutukseen, asumiseen, kasvatukseen ja työhön. Molemmille sukupolville yhteiset kestävän toiminnan esteet kuvattiin liittyvän liikkumiseen, taloudelliseen tilanteeseen, hyvinvointiin sekä tottumuksiin ja muutoksen suuruuteen. Lisäksi nuoret kuvasivat arjen mukavuuteen ja helppouteen liittyviä esteitä, ja seniorit aikaan liittyviä esteitä. Narratiivisen eläytymisen keinoin toteutettu ylisukupolvinen oppiminen rakentui pääosin oppimiseksi toisistaan, mutta myös oppimista toisiltaan tapahtui. Ylisukupolvisessa oppimistilanteessa havaittiin paikoitellen empaattista ymmärtämistä ja paikoitellen sen puutetta. Tutkimuksessa huomattiin sukupolvien käsitysten kestävän toiminnan keinoista ja esteistä olevan yllättävän samanlaiset. Narratiivinen eläytyminen vaikutti soveltuvan ylisukupolvisen oppimisen toteutukseen, sillä se mahdollisti kohtaamisen ja tutustumisen toisen sukupolven käsityksiin. Myös empaattinen ymmärtäminen mahdollistui, mutta narratiivisen eläytymisen keinoin toteutetussa ylisukupolvisessa oppimistilanteessa ei saavutettu dialogis-hermeneuttista empaattista ymmärtämistä, jonka takia olisi tärkeää tutkia empatian ja ylisukupolvisen oppimisen yhteyttä ja mahdollisuuksia kestävyysmurroksen kontekstissa vielä syvällisemmin.