"Kaikki lähtee kommunikaatiosta": Etnografinen tutkimus kommunikaation monimuotoisuudesta ja merkityksestä fysioterapiassa

Abstract

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani fysioterapeutin ja asiakkaiden välistä kommunikaatiota tilanteessa, jossa asiakkailla on ongelmia kommunikaatiossa, esimerkiksi verbaalisen kommunikaation suhteen. Työni teoreettisena inspiraationa on toiminut lääketieteen antropologian tapa tarkastella tautia ja sairautta, jossa sairaus edustaa ruumissa olevaa fysiologista tai biologista tilaa ja tauti käsittelee psykososiaalista kokemusta. Työni varsinainen teoreettinen viitekehys rakentuu affektiivisen subjektiivisuuden kyberneettiseen lähestymistapaan, jossa subjektiivisuus syntyy suhteessa muihin. Subjektiivisuus nähdään affektiivisena prosessina, ei affektiivisena tilana. Kommunikaatiolla tarkoitan tässä tutkimuksessa moniulotteista toimintaa, joka kattaa useat ihmisen vuorovaikutuksen ja elämisen tavat. Siihen kuuluvat verbaalisen kommunikaation lisäksi äänet, kosketus, liikkeet, ja hajut, mutta myös ruumiilliset sitoumukset sekä materiaaliset esineet. Huomioin työssäni myös kommunikaation kautta välitetyt affektit yksilöiden välillä.

Pyrin tutkimuksessani vastaamaan seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Miten kommunikaatiota rakennetaan fysioterapeuttisissa kohtaamisissa silloin, kun asiakkaalla on vaikeuksia kommunikaatiossa? Millainen merkitys kommunikaatiolla on fysioterapeuttisessa toiminnassa? Sekä alakysymyksiin: Miten eri tavoin kommunikaatiota toteutettiin asiakaskohtaamisissa? Miten kommunikaatiovaikeudet vaikuttivat fysioterapeuttiseen toimintaan?

Tutkimusmenetelmäni on osallistuvaan havainnointiin perustuva etnografia. Vietin 2021–2022 yhteensä seitsemän viikkoa kentällä keräten aineistoa osallistuvan havainnoinnin keinoin ja kirjoittamalla kenttäpäiväkirjaa kentällä havainnoimistani asioista. Tämän lisäksi tein kaksi puolistrukturoitua haastattelua tutkimukseen osallistuneen fysioterapeutin kanssa.

Asiakastapaamisissa verbaalinen kommunikaatio oli keskeisin kommunikaatiomuoto, mutta se ei kuitenkaan rajoittanut tai estänyt muiden kommunikaatiotapojen käyttämistä ja kommunikaatio toteutuikin useimmiten usean eri menetelmän yhdistelmänä, jota jokainen yksilö toteutti persoonallisesti omalla tavallaan. Fysioterapeutin taito kommunikoida laajasti eri tavoin, kuten eleiden ja kehon avulla sekä kommunikaatioapuvälineitä hyödyntäen, edisti onnistunutta kommunikaatiota. Kommunikaation merkitys fysioterapiassa ilmeni sen avulla luotujen yhteyksien kautta, joita olivat sosiaalinen yhteys, kehollinen yhteys ja professionaalinen yhteys. Kommunikaatio-ongelmat synnyttivät kuitenkin ymmärtämättömyyttä ja siitä syntynyttä epävarmuutta viestien tulkinnassa, jota nimitän analyysissani ymmärtämättömyyden paradoksiksi. Ymmärtämättömyys ja toisten kommunikaation tulkinnallisuus kietoutuu laajemmin yhteiskunnalliseen tapaan asettaa ja luokitella oletetusta eroavat tavat kommunikaatiossa diagnoosien ja häiriöiden takaa tarkasteltaviksi ja samalla yksilöiden ongelmaksi, jossa myös ratkaisu nähdään yksilön tilanteen korjaamisena, esimerkiksi kuntoutuksen kautta