Esihenkilön ja z-sukupolven työntekijän välinen vuorovaikutus osana organisaatioidentifikaatiota
Hedman, Orel (2024)
Hedman, Orel
2024
Viestinnän maisteriohjelma - Master's Programme in Speech Communication
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-05-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202404213994
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202404213994
Tiivistelmä
Työmarkkinoiden nykytilanteessa organisaatiot kilpailevat parhaimmista työntekijöistä ja etsivät keinoja työntekijöiden pitämiseen (Finegold et al., 2002; Morrell & Abston, 2018). Työelämään on siirtymässä uusi sukupolvi, jota kutsutaan z-sukupolveksi. Heitä ovat vuosina 1995–2012 syntyneet henkilöt. Nuorten työntekijöiden on kuitenkin havaittu olevan erityisen vaikeasti motivoitavia ja heikommin työhönsä sitoutuvia. Lisäksi nuori sukupolvi näyttää tuovan mukanaan työelämän murroksen, mikä johtuu osin muuttuneista asenteista ja z-sukupolven työntekijöiden kasvuympäristön epävarmuuksista, kuten koronapandemiasta ja talouskriiseistä (Hart, 2023; Cheong, 2024). Aiheen tutkiminen on perusteltua, koska elämme taloudellisesti haastavassa maailmantilanteessa, jossa tavoitteena on lisätä työllisyyttä Suomessa (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2023) emmekä vielä tiedä, mitkä asiat saavat z-sukupolven työntekijät sitoutumaan työhönsä vahvemmin. Lisäksi YK:n kestävän kehityksen agendassa on määritelty ihmisarvoisen työn ja talouskasvun tavoite, jossa mainitaan pyrkimys saada täysi ja tuottava työllisyys ja säällinen työ kaikille, mukaan lukien nuorille vuoteen 2030 mennessä (YK, 2015).
Tämän tutkielman tavoitteena oli ymmärtää esihenkilön ja z-sukupolven työntekijän välistä vuorovaikutusta ja sen yhteyttä työntekijän sitotumiseen, jota tarkasteltiin tässä tutkimuksessa organisaatioidentifikaation käsitteen kautta. Organisaatioidentifikaation käsite on sitoutumista laajempi näkemys työntekijän yhteenkuuluvuuden kokemuksesta organisaation kanssa. Se näkee yksilön henkilökohtaisen identiteetin ja organisaation identiteetin olevan linjassa ja sulautuvan yhteen. (Knippenberg & Sleebos, 2006; Stuart, 2002.) Relationaalisen dialektiikan teoria (Baxter & Montgomery, 1996) toimi tämän tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä, sillä ammatillisten suhteiden kontekstissa vuorovaikutuksessa on aina havaittavissa jännitteisyyttä ja asymmetrisyyttä (Gerlander & Isotalus, 2010).
Tämän kvalitatiivisen tutkimuksen aineisto koostui z-sukupolven työntekijöiden kokemuksista vuorovaikutustilanteista esihenkilöiden kanssa. Aineisto kerättiin haastattelemalla yhdeksää (9) z-sukupolven työntekijää puolistruktuoroidun teemahaastattelun mukaisesti. Aineisto analysoitiin temaattisen sisällönanalyysin avulla (Braun & Clarke, 2006). Tulokset osoittivat esihenkilön konkreettisilla viestintäkäytänteillä olevan suuri merkitys organisaatioidentiteetin rakentumisessa. Havaittuja konkreettisia viestintäkäytänteitä olivat instrumentaalinen, arvostava ja emotionaalinen tuki sekä aktiivinen kuunteleminen. Lisäksi tulosten perusteella hyvä esihenkilösuhde sekä esihenkilön osoittama tuki ja arvostus ovat keskeisiä z-sukupolven organisaatioidentifikaation kannalta, sillä ne koetaan arvoa tuottavina ominaisuuksina työssä.
Tämän tutkielman tavoitteena oli ymmärtää esihenkilön ja z-sukupolven työntekijän välistä vuorovaikutusta ja sen yhteyttä työntekijän sitotumiseen, jota tarkasteltiin tässä tutkimuksessa organisaatioidentifikaation käsitteen kautta. Organisaatioidentifikaation käsite on sitoutumista laajempi näkemys työntekijän yhteenkuuluvuuden kokemuksesta organisaation kanssa. Se näkee yksilön henkilökohtaisen identiteetin ja organisaation identiteetin olevan linjassa ja sulautuvan yhteen. (Knippenberg & Sleebos, 2006; Stuart, 2002.) Relationaalisen dialektiikan teoria (Baxter & Montgomery, 1996) toimi tämän tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä, sillä ammatillisten suhteiden kontekstissa vuorovaikutuksessa on aina havaittavissa jännitteisyyttä ja asymmetrisyyttä (Gerlander & Isotalus, 2010).
Tämän kvalitatiivisen tutkimuksen aineisto koostui z-sukupolven työntekijöiden kokemuksista vuorovaikutustilanteista esihenkilöiden kanssa. Aineisto kerättiin haastattelemalla yhdeksää (9) z-sukupolven työntekijää puolistruktuoroidun teemahaastattelun mukaisesti. Aineisto analysoitiin temaattisen sisällönanalyysin avulla (Braun & Clarke, 2006). Tulokset osoittivat esihenkilön konkreettisilla viestintäkäytänteillä olevan suuri merkitys organisaatioidentiteetin rakentumisessa. Havaittuja konkreettisia viestintäkäytänteitä olivat instrumentaalinen, arvostava ja emotionaalinen tuki sekä aktiivinen kuunteleminen. Lisäksi tulosten perusteella hyvä esihenkilösuhde sekä esihenkilön osoittama tuki ja arvostus ovat keskeisiä z-sukupolven organisaatioidentifikaation kannalta, sillä ne koetaan arvoa tuottavina ominaisuuksina työssä.