"En tiedä, miten tästä voi selvitä ilman, en todella tiedä": Kirjallisuuskatsaus yksinäisyyden merkityksestä ikääntyneiden päihteidenkäytössä

Abstract

Tämän kandidaatintutkielman aiheena on yksinäisyyden merkitys ikääntyneiden päihteidenkäytössä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millainen yhteys ikääntyneiden yksinäisyydellä ja päihteiden sekä päihdyttävien lääkkeiden käytöllä on. Tarkoituksena on myös tarkastella millaisena päihteiden ja päihdyttävien lääkkeiden käyttö näyttäytyy yksinäisten ikääntyneiden elämässä. Tutkielman teoreettisessa taustoituksessa käsitellään ikääntymisen, väestörakenteen muutoksen ja yksinäisyyden käsitteitä sekä ikääntyneiden päihteidenkäyttöä.

Tutkielma on toteutettu laadullisena review -tutkimuksena eli kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuusaineisto on analysoitu aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin käyttäen aineiston ryhmittelyyn teemoittelua. Tutkielman aineisto koostuu yhdeksästä englanninkielisestä vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista, joista viisi on kvantitatiivisin ja neljä kvalitatiivisin tutkimusmenetelmin toteutettua.

Sisällönanalyysissä nousi esiin neljä teemaa: yksinäisyyden ja päihteidenkäytön yhteys, päihdyttävät aineet negatiivisten tunteiden hallinnassa, sosiaalisen tuen puutteen merkitys ja päihteidenkäytöstä aiheutuva stigma. Tulosten perusteella yksinäisyydellä näyttää olevan yhteys lisääntyneeseen päihteidenkäyttöön, mutta alkoholin osalta myös vastakkaisia tutkimustuloksia on saatu. Päihdyttävien lääkkeiden, kuten opioidien jatkuva käyttö on yksinäisillä ikääntyneillä merkittävästi todennäköisempää. Päihteet ja päihdyttävät lääkkeet näyttäytyvät yksinäisten ikääntyneiden elämässä erityisesti keinona hallita yksinäisyydestä aiheutuvia negatiivisia tunteita. Myös sosiaalisen tuen ja sosiaalisten kontaktien merkitys siinä, miten yksinäiset ikääntyneet käyttävät päihteitä on suuressa roolissa. Tuloksista ilmenee, että yksinäisyydestä johtuva päihteidenkäyttö aiheuttaa stigmaa ja häpeän kokemuksia ikääntyneillä. Erityisesti päihdyttäviä lääkkeitä vähätellään ja tiedot niiden riskeistä näyttäytyvät heikkoina.

Yksinäisyyden merkitystä ikääntyneiden päihteidenkäytössä on tutkittu vain vähän. Ikääntyneiden keskuudessa esiintyy paljon yksinäisyyden kokemuksia, jotka tulosten perusteella voivat johtaa päihteidenkäyttöön. Väestön ikääntyessä ilmiö todennäköisesti lisääntyy, mikä saattaa entisestään kasvattaa sosiaali- ja terveyspalveluiden tarvetta. Tunnistamalla ja tiedostamalla ilmiö paremmin, myös palveluita voitaisiin kehittää vastaamaan paremmin kyseiseen ongelmakohtaan. Tutkielman tulosten perusteella riippuvuuksia ja päihtymystä aiheuttavien lääkkeiden riskeistä tulisi tiedottaa enemmän ja niiden käyttöä tulisi seurata huolellisemmin. Sosiaali- ja terveydenhuollossa yksinäisyyden tunnistaminen ja puheeksi ottaminen olisi myös tärkeä kehityskohde.