Sarjakuvaromaanin metonyyminen kääntäminen: Kulttuurin metonymiat Minä muistan -sarjakuvaromaanissa

Abstract

Kulttuuristen viittausten kääntäminen on yksi kääntämisen keskeisistä haasteista. Käännöstieteilijä Maria Tymoczkon metonyymisen kääntämisen konseptin mukaan kulttuuriset viittaukset ovat taustalla olevan kulttuurin metonymioita, kokonaisuutta edustavia osia, joiden varassa käännöksen lukija rakentaa mielikuvansa teoksen taustalla olevasta kulttuurista. Viittausten kääntäminen tilanteissa, joissa saatavilla olevia vastineita ei tulokielessä ole, kääntäjä on pakotettu tekemään valintoja, jotka väistämättä muokkaavat tekstiä ja vaikuttavat lukijan kuvaan kulttuurista.

Tutkielma keskittyy tarkastelemaan kulttuuristen viittausten esitystä ranskankielisessä sarjakuvaromaanissa sekä viittausten käännösstrategioita teoksen suomennoksessa. Sarjakuvaromaani on multimodaalinen teksti, jossa visuaalinen ja verbaalinen moodi eli kuvat ja sanat muodostavat yhdessä kokonaisuuden. Kvantitatiivisen tutkimuksen menetelminä on käytetty Birgit Nedergaard-Larsenin luomaa kehystä tunnistamaan kulttuuriset viittaukset ja Jan Pedersenin kielenulkoisten kulttuuristen viittausten käännösstrategioiden mallia käännösratkaisujen luokitteluun. Viittauksia on tarkasteltu myös niiden esitystavan moodin tai moodien rinnakkaisuuden mukaan.

Lapsuudenmuistoihin keskittyvässä aineistossa esiintyvät kulttuuriset viittaukset sijoittuvat pääosin arjen ja kodin piiriin, kuten tapoihin, elinoloihin ja tuotemerkkeihin, kirjoihin ja musiikkiin. Lisäksi teoksessa on viittauksia maantieteeseen, kielten ja uskontojen rinnakkaisuuteen sekä Libanonin sotaan historiallisena tapahtumana. Narratiivin keskiössä olevat kulttuuriset viittaukset, jotka liittyvät yksittäisten tapahtumien tai sukupolvikokemusten muistoihin, esitetään aineistossa kahden moodin vuorovaikutuksessa, kun taas muistoja taustoittavat ja värittävät kulttuuriset viittaukset esitetään useammin vain yhdessä moodissa.

Aineistosta havaitut yleisimmät kulttuuristen viittausten käännösstrategiat ovat viittauksen säilyttäminen alkuperäisessä muodossa tai sen korvaaminen olemassa olevalla vastineellaan, mikä on linjassa aiempien tutkimusten kanssa. Muiden strategioiden käytössä havaittiin riippuvuus viittauksen esitysmoodista. Yleistämistä on käytetty erityisesti tilanteissa, joissa lukijalle vieras viittaus esitetään vain verbaalisessa moodissa, ja tarkennusta tilanteissa, joissa viittaus esiintyy kuvan yhteydessä.

Aineistossa, joka on alun perin kirjoitettu teoksen kehyskulttuurista kaukana elävälle yleisölle, on havaittavissa useita käännöksellisiä piirteitä, kuten monikulttuuristen viittausten runsaus, käännösstrategioiden kaltaiset esitystavat, kuten yleistys ja tarkennus, sekä eritoten visuaalisen moodin esityskeinot. Nämä keinot keventävät verbaalisen tekstin kognitiivista kuormaa ja helpottavat vieraan kulttuurin esittämistä myös käännöstekstissä.