Ekososiaalisen sivistyksen arvot kestävän talouspolitiikan johtamiskoulutuksessa

Abstract

Aikuiskasvatuksen ja -koulutuksen rooli ekokriisien ratkaisussa sekä kestävämpien toimintatapojen, ajattelumallien ja yhteiskunnallis-taloudellisten rakenteiden luomisessa on keskeinen. Suomalaisella kasvatustieteellisellä kentällä yhtenä vastauksena kestävämmän kasvatuksen ja ajattelun tarpeeseen on esitetty ekososiaalista sivistystä. Tässä tutkimuksessa analysoidaan ekososiaalisen sivistyksen arvopohjan näyttäytymistä Sitran kestävän talouspolitiikan johtamiskoulutuksessa sekä tarkastellaan asiantuntijoiden näkemyksiä tämän arvopohjan soveltuvuudesta samankaltaisten koulutusohjelmien lähtökohdaksi. Tutkimuksella pyritään lisäämään ymmärrystä ekososiaalisen sivistyksen arvopohjan ilmenemisestä ja sovellettavuudesta aikuiskoulutuksen kentällä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu ekososiaalisen sivistyskäsityksen määrittelystä sekä ekososiaalisen sivistyksen arvopohjan eli vastuullisuuden, kohtuullisuuden ja ihmistenvälisyyden arvojen tarkastelusta. Arvoja avataan myös niihin perustuvien sivistyksellisten kompetenssien kautta. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla Sitran kestävän talouspolitiikan johtamiskoulutuksen parissa pitkään työskennelleitä asiantuntijoita. Aineisto koostui kolmesta teemahaastattelusta, jotka toteutettiin joulukuussa 2023. Ekososiaalisen sivistyksen arvopohjan näyttäytymisen osalta aineiston analyysimenetelmäksi valikoitui teorialähtöinen sisällönanalyysi, jonka analyysirunkona toimi ekososiaalisen sivistyksen arvoihin perustuvien sivistyksellisten kompetenssien luokittelu. Näkemyksiä ekososiaalisen arvopohjan soveltuvuudesta koulutusohjelmien lähtökohdaksi lähestyttiin aineistolähtöisesti jaottelemalla näkemykset vahvuuksiksi ja haasteiksi. Tutkimuksen tuloksissa eritellään ekososiaalisen sivistyksen arvopohjan ja niihin perustuvien sivistyksellisten kompetenssien esiintymistä koulutusohjelmassa. Kaikkien ekososiaalisen sivistyksen arvojen havaittiin esiintyvän tutkimusaineistossa jossain määrin, mutta niiden esiintymisen laajuudessa oli kuitenkin eroja. Osa arvoista oli todella tärkeässä roolissa koulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa, kun taas osa niistä jäi enemmän tulkinnanvaraiseksi. Ihmistenvälisyys ja vastuullisuus korostuivat, mutta kohtuullisuuden osalta koulutusohjelmassa pyrittiin pitkälti arvovapauteen. Asiantuntijat näkivät ekososiaalisen sivistyksen arvopohjan sovellettavuudessa sekä vahvuuksia että haasteita. Viitekehyksen vahvuuksina nähtiin tavoite luonnon sekä ihmisen elinvoimasta ja hyvinvoinnista sekä vahva tiedollisen puolen ja nykyprosessin ymmärtämisen ulottuvuus. Viitekehyksen haasteiksi kuvattiin osallistujakunnan rajoittamisen mahdollisuus, staattisuus sekä roolisidonnaisten ja resursseiltaan rajoitettujen koulutusohjelmien rajalliset mahdollisuudet tuottaa ekososiaalisen sivistyksen vaatimaa transformatiivista oppimista.