Opiskelijoiden toimeentulon muutosten diskursiivinen legitimaatio eduskunnan täysistuntokeskusteluissa

Abstract

Syksyllä 2023 pääministeri Petteri Orpon hallitus esitti muutosta opintotukilakiin, sekä opintorahan indeksikorotusten jäädyttämistä. Vuoden 2023 lopussa hyväksytyn esityksen mukaan opintorahan indeksikorotukset jäädytettiin ja opintolainan valtiontakauksen määrä nostettiin, minkä seurauksena opintotukea muutettiin entistä lainapainotteisemmaksi. Opintotuki on kehittynyt Suomessa suomalaisen hyvinvointivaltiokehityksen ohessa. Se, kuten muutin etuudet ovat alttiita hyvinvointivaltiota koskeville reformeille. Opiskelijoiden toimeentulon muutosta tarkastelemalla tutkimukseni osallistuu siten myös laajemmin hyvinvointivaltiota koskevaan tieteelliseen keskusteluun.

Tutkielmallani on kaksi tavoitetta. Ensiksi se pyrkii kriittistä diskurssianalyysiä hyödyntäen analysoimaan, millaisten diskurssien varaan puhe opintotukilain muutoksesta ja opintorahan indeksikorotusten jäädyttämisestä rakentuu tutkimusaineistona toimivissa eduskunnan täysistunnon pöytäkirjoissa. Toiseksi se keskittyy tarkastelemaan, miten opiskelijoiden toimeentuloa muuttavia hallituksen esityksiä legitimoidaan tai delegitimoidaan aineiston diskursseissa. Legitimoinnilla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa prosessia, joka pyrkii toiminnan oikeuttamiseen, eli legitimiteetin saavuttamiseen. Delegitimaatiolla taas viitataan vastarintaan, jolla pyritään legitimiteetin horjuttamiseen. Opiskelijoiden toimeentuloa muuttavien hallituksen esitysten legitimointi- ja delegitimointiyrityksiä tarkastellessani hyödynnän aineiston analyysissä Theo van Leeuwenin (2007) diskursiivisen legitimaation mallia.

Analyysin tuloksena aineistosta muodostui yhteensä seitsemän diskurssia, joiden varaan puhe opiskelijoiden toimeentuloa muuttavista hallituksen esityksistä rakentui. Nämä aineistosta tunnistetut diskurssit olivat talouskuridiskurssi, kiittämättömyysdiskurssi, venymisen diskurssi, eriarvoisuusdiskurssi, psyykkisen hyvinvoinnin diskurssi, tulevaisuusdiskurssi ja velkaantumisen diskurssi. Näistä kolme ensimmäistä pyrkivät legitimoimaan opiskelijoiden toimeentuloa muuttavia esityksiä. Loput neljä aineistossa esiintynyttä diskurssia puolestaan pyrkivät delegitimoimaan hallituksen tekemiä esityksiä opintotukilain muutoksesta ja opintorahan indeksikorotusten jäädytyksestä. Merkittävimpänä legitimointi- ja delegitimointistrategioina aineistossa esiintyi Leeuwenin (2007) moralisointi, joka vahvistaa aikaisemman legitimiteettitutkimuksen valossa käsitystä moraalin vahvasta roolista legitimoinnin ja delegitimoinnin, sekä niin ikään legitimaation muodostumisen kannalta.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että hallituksen esityksiin sekä positiivisesti että kriittisesti suhtautuvien diskurssien taustalla oli havaittavissa pyrkimys suojella suomalaista hyvinvointivaltiota ja ylläpitämään sitä pitkällä aikavälillä. Opiskelijoiden toimeentulon muutosta legitimoivissa diskursseissa oli merkittävästi esillä viime vuosikymmenenä suomalaisessa poliittisessa diskurssissa vallinnut talouskuriajattelu, joka ilmeni muun muassa julkisen talouden tasapainottamisen tärkeyden korostamisena Suomen tulevaisuuden turvaamisen näkökulmasta. Hallituksen esityksiä delegitimoivissa diskursseissa esillä oli myös vahvasti Suomen tulevaisuuden ja kilpailukyvyn turvaaminen. Niissä opiskelijoiden toimeentuloa muuttavien toimien nähtiin kuitenkin hankaloittavan opintojen piiriin hakeutumista, heikentävän opiskelijoiden psyykkistä hyvinvointia ja pitkällä aikavälillä hankaloittavan Suomen kilpailukykyä.