Poliittisen ja esteettisen yhteenkietoutuminen ruokakuluttajuudessa

Abstract

Ruoka on osa jokaista päiväämme ja siihen liittyy moninaisia näkökulmia ravintosisällöstä ja makumaailmasta kulutusvalintojen poliittisuuteen. Joillekin ruoka voi olla esimerkiksi nautintojen lähde ja harrastus, toisille puolestaan vaikutuskeino. Kulttuurinen maku heijastelee distinktioiden strategioita, ja siksi myös ruokakulttuurilla sekä kulinaaristen mieltymysten tutkimuksella on keskeinen paikka sosiaalisen ja kulttuurisen stratifikaation tutkimuksessa. On myös ehdotettu, että poliittiseksi kuluttajuudeksi käsitteellistyvät arvotukset tulisi nostaa esteettisten rinnalle kulttuuristen makumieltymysten tutkimuksessa. Tämä kenttä vaatii kuitenkin yhä lisätutkimusta. Epäselvää on ollut esimerkiksi se, miten yksilöiden makuprofiilit yhdistelevät esteettisiä sekä moraalisia mieltymyksiä, samoin kuin näihin mieltymyksiin liittyvä sosiaalinen jakautuneisuus.

Näiden aiemmista tutkimuksista nousseiden huomioiden sekä tarpeiden viitoittamana tutkielma käsittelee yhtäältä esteettisen ja legitiimin sekä toisaalta poliittisen ruokakuluttajuuden yhteyksiä ja niihin liittyviä yhteensovittamisen strategioita. Esteettisellä ruokakuluttajuudella viitataan kulttuuripääomaan kytkeytyvän korkean kulinaarisen pääoman ohjaamaan näkemykseen ruoasta osana elämäntapoja sekä identiteetin rakentumista. Poliittinen ruokakuluttajuus puolestaan kuvaa sellaisia kulutuskäytäntöjä sekä diskursseja, joita määrittää pyrkimys ilmaista moraalisia näkökulmia esimerkiksi suhteessa sosiaalisiin, kulttuurisiin tai ympäristöllisiin kysymyksiin. Tutkielmassa poliittista ja esteettistä ruokakuluttajuutta tutkitaan kirjoituspyynnöllä kerätyn aineiston (FSD3576) valossa. Analyysimenetelmänä hyödynnetään laadullista sisällönanalyysia, jolla informanttien kirjoituksia on teoriaohjaavasti kategorisoitu ruokaharrastajien ja ruoka-aktivistien teoreettisiksi käsitystyypeiksi. Tämän jälkeen näitä käsitystyyppejä on analysoitu tutkimuskysymysten valossa temaattisesti, tutkien kirjoituksissa ilmeneviä yhtymäkohtia ensiksi esteettiseen ja legitiimiin, sekä toiseksi poliittiseen ruokakuluttajuuteen. Lisäksi on kartoitettu näiden ulottuvuuksien keskinäistä limittyneisyyttä ja yhteensovittamisen strategioita.

Tulosten perusteella poliittiset ja esteettiset näkökulmat limittyvät ruokakentällä voimakkaasti, joskin niiden välillä ilmenee myös voimakasta ekskluusiota. Korkeaan kulinaariseen pääomaan kytkeytyvän esteettisen osaamisen ohella myös poliittisella kuluttajuudella on merkitystä symbolisen pääoman ja kulttuurisen stratifikaation kannalta. Ruokaharrastajien sekä ruoka-aktivistien tyypilliset kulinaarikäytännöt sekä poliittisen ja esteettisen yhteensovittamisen strategiat poikkeavat toisistaan huomattavasti. Ruokaharrastajuutta toteutetaan valikoivan kaikkiruokaisesti ensinnäkin esteettisestä, mutta myös poliittisesta näkökulmasta, eli ruokaharrastajille tyypillinen valikoivan kaikkiruokaisuuden strategia ulottuu myös poliittisen sfääriin. Myös ruoka-aktivisteilla esteettinen ja poliittinen limittyvät, joskin heillä poliittisen kuluttajakansalaisuuden strategia korostui usein esteettisen kuluttajuuden yli, ja esteettisestä ruokakuluttajuudesta voidaan poliittisen kuluttajuuden nimissä myös tinkiä. Kaikkiaan poliittinen kuluttajuus ei ilmene niinkään hierarkkisesti joko kulttuurin korkean tai matalan tasojen välillä, vaan se pikemminkin läpileikkaa näitä tasoja, ilmeten erilaisissa toteutumisen strategioissa esimerkiksi kulinaarisen pääoman suhteen. Tulokset tarjoavat uutta tietoa poliittisten ja esteettisten kulutuskäytäntöjen yhteensovittamisesta. Lisäksi tulokset esittävät ehdotuksen poliittisen ja esteettisen ruokakuluttajuuden makuprofiileista, joista moraalisen estetismin makuprofiili kuvastaa poliittisten sekä esteettisten kulinaarikäytäntöjen yhtymäkohtia.