Fyysiset riskit ruokalähettityössä

Abstract

Alustatyöntekijöiden määrä on viime vuosien aikana kasvanut niin Suomessa kuin globaalistikin. Alustatyöllä tarkoitetaan työtä, jota toteutetaan hyödyntäen digitaalista alustaa työn välittäjänä. Muun muassa ruokalähettityö on osa alustataloutta, jossa osana ketjua toimivat ruuan tilannut asiakas, toimitettavan tuotteen valmistava ravintola, sekä digitaalinen alusta, jonka kautta työ allokoidaan ruokaläheteille, eli työn suorittajille. Ruokalähettityön tiedetään olevan intensiivistä ja psyykkisesti raskasta, ja erityisesti liikenneonnettomuuksien mahdollisuus näyttäytyy merkittävänä uhkana. Ruokalähetit, jotka ovat usein maahanmuuttajataustaisia, toimivat lähtökohtaisesti yrittäjinä, mihin liittyy keskustelu työsuhteen puuttumisen aiheuttamista aukoista heidän sosiaaliturvassaan. Sen sijaan vähemmän tietoa on saatavilla ruokalähettityön aiheuttamista fyysisistä riskeistä tai työn pitkäaikaishaitoista. Tämän Pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli kartoittaa ruokalähettityön fyysisiä riskejä sekä ruokalähettien tunnistamia keinoja suojautua riskeiltä. Lisäksi mielenkiinnon kohteena oli selvittää, kuinka tietoisia ruokalähetit itse ovat työsuhdestatuksestaan ja sen vaikutuksesta sosiaaliseen turvaan. Tutkielma tehtiin laadullista menetelmää käyttäen ja aineistona hyödynnettiin osaa Tampereen yliopiston Occupational Risks of Food Delivery-projektin (ORIFODY) haastatteluaineistoa. Tutkielmassa käytetty aineisto sisälsi kymmenen haastattelua ja aineisto kerättiin lokakuun 2021 ja tammikuun 2022 välisenä aikana. Aineiston analyysissä käytettiin laadullista sisällönanalyysia ja abduktiivista tutkimusotetta. Ruokalähettien tunnistamat fyysiset riskit liittyivät pääosin liikenteeseen ja onnettomuuden uhkaan. Riskejä lisäävät haastavat keliolosuhteet, puhelimen käyttö liikenteessä, sekä toisten ihmisten toiminta. Toteutuneet riskit jaoteltiin tutkielmassa vammoihin ja oireisiin. Kivut ja säryt, sekä väsymys ja uupuminen korostuivat oireina. Haastatellut ruokalähetit tunnistivat useita erilaisia keinoja varautua työn fyysisiin riskeihin. Suojavarusteiden käyttö sekä ongelmien ennaltaehkäisy ja oma toiminta nähtiin tärkeinä suojautumiskeinoina. Lisäksi hyvän paikallistuntemuksen koettiin tuovan varmuutta ja turvallisuutta liikenteessä toimimiseen. Myös alustayhtiö tarjoaa tukea, mutta lähinnä sähköpostitse jaetun informaation ja erilaisten ohjeistusten muodossa. Ruokalähetit pitivät lisäksi oman hyvinvoinnin priorisointia tärkeänä. Haastatellut ruokalähetit olivat lähes yksimielisiä kertoessaan toimivansa muussa kuin työsuhteessa alustayhtiöön. Vaikka haastatellut tunnistivat olevansa yrittäjän asemassa, alustayhtiön toiminta nähtiin kontrolloivana ja suhde näyttäytyi tältä osin työsuhteen omaisena. Työsuhteen puuttuessa ruokaläheteiltä kuitenkin puuttuu mahdollisuus käyttää työterveyshuollon palveluita tai saada palkallista sairauslomaa. Yksi alustayhtiö tarjoaa läheteilleen tapaturmavakuutuksen. Kyseisen vakuutuksen toimintaperiaatteista ei läheteillä kuitenkaan ollut täyttä selvyyttä. Haastatteluista kävi ilmi, että ruokalähetit altistuvat mahdollisesti vakavillekin onnettomuuksille, mutta stressaava, kuluttava työ ilman omaa kontrollia voi aiheuttaa vaaran lisäksi fyysistä oireilua. Tämä tutkielma todentaakin, että työn riskit ja työsuojelu eivät kohtaa. Ruokalähettien tulisi saada kunnollisen tapaturmavakuutuksen ohella mahdollisuus palkalliseen sairauslomaan sekä työn riskien kartoittamiseen työterveyshuollon taholta, jotta lähetit pysyisivät työkykyisinä jatkossakin.