Eläin ihmisen kodissa : Soveltuuko nykyasuminen monilajisuuteen?

Abstract

Asunnot eivät ole pelkästään ihmisten koteja. Tässä kandidaatintyössä tarkastelen nykyasuntosuunnittelua monilajisesta näkökulmasta. Eläimet usein unohdetaan, kun asuntoja suunnitellaan ja niiden tarpeita pidetään toissijaisena. Lemmikeiltä oletetaan, että ne sopeutuvat ihmisen luomaan ympäristöön. Sopeutumisvaikeuksista johtuva ongelmakäyttäytyminen koetaan eläimen syyksi ja kodissa lajityypillistä käyttäytymistä ei usein mahdollisteta lemmikille. Kestävän kehityksen suunnittelun kannalta olisi tärkeää tiedostaa, että muut elämänmuodot ovat olemassa myös ihmisen rakentamassa ympäristössä. Työni alussa selvitän monilajisen asumiseen liittyviä seikkoja sekä eläimien tämänhetkistä asemaa ihmisten kodeissa. Erittelen millaiset ihmiset omistavat lemmikkejä sekä missä lemmikkitaloudet asuvat. Pohdin myös lemmikin omistamisen vaikutuksia asumisen muotoon ja asunnon valintaan. Lisäksi selvitän mitä lemmikki tarvitsee ympäristöltään sekä mitkä ovat hyviä ratkaisuja eläimelle kodissa. Erityisesti perehdyn aiheeseen kahden yleisimmän lemmikin, koiran ja kissan, näkökulmasta. Case-kohteiden avulla tutkin neljän erilaisen nykyasunnon ominaisuuksia ja soveltuvuutta lemmikkikotina. Kohteina on kaksi omakotitaloa ja kaksi kerrostaloasuntoa. Tarkastelen muun muassa asuntojen tilayhteyksiä, tilojen monipuolisuutta ja kierrettävyyttä, materiaali- ja kalustevalintoja sekä yksilöllisten ratkaisujen laatua ja määrää. Edellä mainittujen seikkojen ratkaisut vaikuttavat ihmisen sekä eläimen hyvinvointiin asuinympäristössä. Valinnat tulisi tehdä niin, että ne palvelevat talouden jokaista lajia. Tällöin suunnittelu on laadukasta ja harkittua, mikä on kestävän kehityksen kannalta tärkeää. Hyvin suunnitellussa asunnossa arki on huolettomampaa ja kestävämpää, mikä tekee myös asuntojen elinkaarista pidempiä. Lisäksi kun suunnittelussa otetaan huomioon myös muut lajit, kestävyyden käsitettä pystytään ajattelemaan laajemmin.