Ihmiskäden teknogenesistä käsittämässä

Abstract

Ihminen on historiansa alusta asti valmistanut ja käyttänyt ajan mittaan yhä mutkikkaammiksi kehittämiään työkaluja ja teknologioita laajentaen ja monipuolistaen tällä tavoin biofyysisen kehonsa, ennen muuta käsiparinsa, toimintoja. Materiaalisen todellisuuden kanssa yhteydessä olemisen ja fysikaalisessa maailmassa toimimisen kannalta juuri käsiä voi pitää ihmiskehon ulokkeista erityisen tärkeinä. Käsien merkitys on myös nykyihmiselle valtava, sillä samaan aikaan kun automaatio ja muut käsien käyttämistä vähentävät teknologiat kehittyvät nopeasti, huomattava osa päivittäin käyttämistämme älyteknologisista laitteista toimii käden kosketuksen avulla.

Ihmisen evoluutiossa kahdelle jalalle nouseminen ja yläraajojen vapautuminen kehon liikuttamisesta mahdollistivat erilaisten työkalujen valmistamisen, mikä vuorostaan johti ihmisaivojen ainutlaatuiseen kehittymiseen ja lopulta nykyisen kaltaiseen ihmiseen (homo sapiens sapiens). Tätä tutkielmani ytimessä olevaa yhteiskehitystä kuvaa termi teknogenesis. Se sanallistaa idean ihmisorganismin ja teknologian kanssakehkeytymisestä, joka jatkuu edelleen, lajimme biologisen evoluution jo pysähdyttyä.

Tässä teoreettisessa pro gradu -tutkielmassa käsittelen ihmiskäden ja sen toiminnallisten jatkeiden teknogenesistä. Osin spekulatiivisessa pohdinnassani kysyn muun muassa, voisiko ihmisestä tulevaisuudessa kehkeytyä kaikki käden toiminnallisuudet kehostaan ulkoistanut ’uuskädetön’ olento. Sitä, mitä kaikkea uuskädettömyys mahdollisesti tarkoittaisi, lähestyn monelta kannalta, etenkin uuskädettömyydelle vaihtoehtoisen, nykyihmiselle ominaisen ’uuskätisyyden’ kautta. Keskityn ihmiskäteen lajitasolla, mutta esimerkiksi tulevaisuudella spekulointini perustuu väistämättä myös nykyesimerkkeihin.

En hae tutkielmassani varsinaista vastausta ihmiskäden ja -käsien tulevaisuutta koskevaan (käytännössä mahdottomaan) kysymykseen, vaan pyrin käsittämään usein annettuna ottamamme yläraajaparin keskeisyyttä lajimme teknologiavälitteisessä kehityksessä. Tämä avaa mielestäni hedelmällisiä mahdollisuuksia ajatella tulevaisuuden kehityssuuntia laajemminkin ihmiskehon ja koko ihmislajin kontekstissa. Osallistun tutkielmallani myös aihetta koskevan termistön kehittämiseen, sillä avainkäsitteiden suomennoksia ei omakielisen tutkimuksen tähänastisen vähäisyyden vuoksi juuri löydy.

Pohjustan käsittelyäni paleoantropologi André Leroi-Gourhanin ajatuksilla ihmiskehon, etenkin käden, ja teknologian yhteyksistä, jotka ulottuvat lajimme alkuhämäriin. Nivon Leroi-Gourhanin ideoita, kuten ulkoistamisen, mediatutkija Marshall McLuhanin ajatuksiin ihmiskehon ulkopuolisista (tekno)jatkeista. Teknogenesis-idean avaamisessa hyödynnän erityisesti kirjallisuus- ja teknologiateoreetikko N. Katherine Haylesin ajatuksia.

Tärkeimmät päätelmäni tutkielmassa koskevat ihmiskäden jatkuvasti keskeistä roolia. Nähdäkseni ei ole liioittelua esittää, että käsi on nykyisissä läpikotaisin teknologiavälitteisissä olosuhteissakin yhteydessä lähes kaikkeen mitä ihminen tekee.

Vaikka esimerkiksi teknologisesti yhä hienostuneempi automatisoituminen saattaa vähentää käsien käyttämisen tarvetta, tämä yksistään ei tee käsiä turhaksi. Itse asiassa on mahdollista, että ulkoistamme kehomme toimintoja jatkossa entistäkin tehokkaammin juuri käsillä käytettäviin teknojatkeisiin, kuten vaikkapa älypuhelimen keskeinen asema arjessamme antaa aiheen uumoilla. Toisaalta, spekulatiivisesti ajatellen, vaikka ihmiskäsi alkaisi menettää biofyysisiä toiminnallisuuksiaan ja jopa vähitellen surkastua, voi uskoakseni olettaa tai vähintäänkin toivoa, että teknogeneettinen kehitys kohti uuskädettömyyttä – ja kenties sen yli – ei tapahdu huomaamatta. Tämän ajateltavissa olevan kehityksen havaittavaksi tekeminen on tutkielmani yksi tarkoitus.

Tutkielmani lopuksi nostan esiin mahdollisia jatkotutkimuksien suuntia, joista yksi on laajentaa huomio käsiparista koko ihmiskehon teknogenesiksen käsittämiseen. Lisäksi kiinnostava tarkastelun kohde olisi esimerkiksi pää, johon paikantuvat kasvojen ja aivojen myötä kieli ja tajuinen tietoisuus. Oman tutkimusaiheensa tarjoaisi teknogenesiksessä muovautuneen ihmiskäden tarkastelu sosiokulttuurisissa yhteyksissä, jotka olen tutkielmassani rajannut pintaa syvemmiltä osin tarkasteluni ulkopuolelle.