Posthumanismi kaupunkisuunnittelussa : Monilajiset kaupungit vastauksena luontokatoon

Abstract

Kaupungit ja kaupungistuminen kiihdyttävät luontokatoa, jota ei olla yrityksistä huolimatta saatu pysäytettyä. Luontokadon yhtenä juurisyynä ovat ihmiskeskeiset käsitykset luonnosta ihmisen hyödykkeenä ja hierarkkiset valtasuhteet ihmisen ja luonnon välillä. Kaupungeissa on suuri potentiaali luonnon monimuotoisuuden lisäämiselle, mutta nykyiset ihmiskeskeiset suunnittelutavat eivät riitä vastaamaan tarpeeseen urbaanin luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi. Kaupunkisuunnittelun alalla on noussut esiin posthumanistiseen maailmankuvaan perustuvan suunnittelun mahdollisuus saada aikaan käänne kohti koko elonkirjon huomioivaa kaupunkisuunnittelua.

Tässä kandidaatintyössä selvitetään, mitä posthumanistinen kaupunkisuunnittelu tarkoittaa ja miten posthumanistiseen ajatteluun perustuvalla kaupunkisuunnittelulla voidaan nykyistä paremmin lisätä ja suojella luonnon monimuotoisuutta urbaaneissa ympäristöissä. Kysymystä lähestytään näkökulmasta, joka korostaa ihmisen ja muiden lajien välistä suhdetta ja vuorovaikutusta kaupunkiympäristöissä. Työssä avataan kaupunkisuunnittelun näkökulman kannalta olennaisia posthumanismin teorioita ja käsitteitä. Työ on samalla katsaus kaupunkisuunnittelun alalle uusiin, mutta olennaisiin posthumanistisesta teoriasta ammentaviin käsitteisiin.

Työ on teoreettinen katsaus ajankohtaisimpiin aihetta käsitteleviin artikkeleihin ja kirjoituksiin. Lähteinä on käytetty muun muassa viime vuosina julkaistuja tieteellisiä artikkeleja, verkkoartikkeleja, kansainvälisiä ja kansallisia raportteja ja kirjallisuutta. Lähdemateriaali on monitieteistä, koostuen esimerkiksi kaupunkisuunnittelun, biologian, ympäristöpolitiikan sekä filosofian alan kirjoituksista.

Posthumanistiseen ajatteluun tukeutuva suunnittelu auttaa lieventämään valtasuhteita kaupunkien inhimillisten ja ei-inhimillisten toimijoiden välillä, lisäämään ymmärrystä muunlajisten tarpeista kaupunkitiloissa sekä kehittämään uudenlaisia suunnittelutapoja, mikä johtaa kaupunkisuunnittelussa luonnon monimuotoisuuden lisäämisen kannalta parempiin lopputuloksiin. Posthumanistisen maailmankuvan kautta kaupungit voidaan entistä paremmin nähdä lajien välisiä riippuvuus- ja vuorovaikutussuhteita sisältävinä dynaamisina kokonaisuuksina, mikä auttaa suunnittelijoita keskittämään huomionsa prosessien muotoiluun, mikä on kriittistä luontokadon monimutkaisen luonteen takia. Poikkitieteellisen ja moniammatillisen yhteistyön voi nähdä nousevan tärkeään rooliin. Posthumanistinen suunnittelu ei kerro yksiselitteisesti, miten kaupunkeja tulisi suunnitella, vaan sen sijaan posthumanismi näyttäytyy kokonaisvaltaisena lähestymistapana ja arvopohjana suunnittelulle, jolla pyritään saavuttamaan koko elonkirjon kannalta menestyksekkäitä suunnitteluratkaisuja.