Suomalaisen asumisen muutos sukupolviasumisen näkökulmasta
Kriikku, Emilia (2024)
Kriikku, Emilia
2024
Arkkitehtuurin kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Architecture
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-05-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202404183756
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202404183756
Tiivistelmä
Ilmastonmuutos ja väestön ikääntyminen ovat ilmiöitä, joihin tarvitaan tulevaisuudessa yhä kipeämmin ratkaisuja. Sukupolviasuminen on historiallinen asumisen tapa, joka voisi vastata ilmastonmuutoksen hidastamiseen tarvittavaan asumisen tiivistämisen tarpeeseen sekä parantaa sekä nuorempien, että erityisesti ikääntyvien ihmisten elämänlaatua. Väestön ikääntyminen on seurausta syntyvyyden alenemisesta sekä ihmisten eliniän pitenemisestä muun muassa lääketieteen kehityksen ja yleisen elintason nousun ansiosta. Näin ollen ikääntyvien ihmisten osuus koko väestöstä kasvaa. Tällöin hyvinvointiyhteiskunnat, jotka toimivat verotulojen avulla, ovat haasteellisessa tilanteessa, kun veronmaksajia on vähemmän ja yhteiskunnan tukea tarvitsevia on enemmän.
Työn tavoitteena on tarkastella vuosisadan aikana tapahtunutta muutosta asumisessa, perheiden ja erityisesti ylisukupolvisten asumisyksiköiden näkökulmasta. Analysoin suomalaisissa asunnoissa eri vuosikymmeninä toteutuvia hyvän sukupolviasumisen piirteitä. Työn toteutus tapahtuu kirjallisuuden sekä esimerkkikohteiden analysoinnin avulla.
Suomalainen asuminen on mullistunut sadan vuoden aikana. 1900-luvun alussa jopa kymmenet ihmiset asuivat samassa muutaman huoneen torpassa. Sotien jälkeen ydinperheen mallista tuli yhteiskunnallisesti hyväksytty asumisen malli, johon kannustettiin. Samalla myös yhteiskunnan hoivapalvelut kehittyivät ja erityisesti naisten mahdollisuudet työelämään siirtymiseen kasvoivat. 2000-luvun individualistisissa yhteiskunnissa valtion tai kuntien oletetaan huolehtivan hoivaa tarvitsevista, jolloin työelämässä olevat ihmiset voivat keskittyä omaan perheeseensä.
Kun tarkastellaan asumisen muotoja historiassa, voidaan samalla nähdä myös yhteiskunnalliset muutokset asumisen taustalla. Erityisen vahvasti muutos näkyy perheasumisen muodoissa. Ennen yhteiskunnan hoivapalveluiden kehittymistä, oman yhteisön lapsista, sairaista ja ikääntyvistä ihmisistä huolehdittiin kollektiivisesti, perhesiteisiin katsomatta. Mikäli sukupolviasumiseen halutaan kannustaa, tulee asuntojen joustaa erilaisiin elämäntilanteisiin. Erilaisiin elämäntilanteisiin joustava asunto tarjoaa asukkaille yhdessä oleilun tiloja, mutta myös yksityisiä rauhoittumisen tiloja. Asunnon on oltava esteetön ja kannustettava yhdessäoloon, kuitenkaan siihen asukkaita pakottamatta.
Työn tavoitteena on tarkastella vuosisadan aikana tapahtunutta muutosta asumisessa, perheiden ja erityisesti ylisukupolvisten asumisyksiköiden näkökulmasta. Analysoin suomalaisissa asunnoissa eri vuosikymmeninä toteutuvia hyvän sukupolviasumisen piirteitä. Työn toteutus tapahtuu kirjallisuuden sekä esimerkkikohteiden analysoinnin avulla.
Suomalainen asuminen on mullistunut sadan vuoden aikana. 1900-luvun alussa jopa kymmenet ihmiset asuivat samassa muutaman huoneen torpassa. Sotien jälkeen ydinperheen mallista tuli yhteiskunnallisesti hyväksytty asumisen malli, johon kannustettiin. Samalla myös yhteiskunnan hoivapalvelut kehittyivät ja erityisesti naisten mahdollisuudet työelämään siirtymiseen kasvoivat. 2000-luvun individualistisissa yhteiskunnissa valtion tai kuntien oletetaan huolehtivan hoivaa tarvitsevista, jolloin työelämässä olevat ihmiset voivat keskittyä omaan perheeseensä.
Kun tarkastellaan asumisen muotoja historiassa, voidaan samalla nähdä myös yhteiskunnalliset muutokset asumisen taustalla. Erityisen vahvasti muutos näkyy perheasumisen muodoissa. Ennen yhteiskunnan hoivapalveluiden kehittymistä, oman yhteisön lapsista, sairaista ja ikääntyvistä ihmisistä huolehdittiin kollektiivisesti, perhesiteisiin katsomatta. Mikäli sukupolviasumiseen halutaan kannustaa, tulee asuntojen joustaa erilaisiin elämäntilanteisiin. Erilaisiin elämäntilanteisiin joustava asunto tarjoaa asukkaille yhdessä oleilun tiloja, mutta myös yksityisiä rauhoittumisen tiloja. Asunnon on oltava esteetön ja kannustettava yhdessäoloon, kuitenkaan siihen asukkaita pakottamatta.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [11870]
